Kevään tapahtumia

Kevät alkoi ja meni. Siltä tuntuu kun viikon vain menevät, kohta on pääsiäinen ja vappu... ja meidän pikkuinen tuli jo 1 vuoden ikään. 1 vuotias lahjaksi Ruutille ihanat omistajat päättivät antaa kastraation. Kaikki meni aivan loistavasti operaatiossa ja Ruuti oli taas onnelinen pöllyistä. Järjetön kuuppapää toipui ensijärkytyksestä ja päätti käyttää päässä törröttävää kuuppaa isännän ja emännän pohkeiden runteluun sekä Tikrun pahoipitelyyn. Isäntä ja emäntä oppivat tehokaat väistöliikkeet pohkeiden runtelun välttämiseksi ja Tikru oppi poistamaan kuupan Ruutin päästä. Haava onneksi parani hyvin ja nopeasti, joten tätä tuhoamisvälinettä ei onneksi kovin pitkään tarvittu.

Kahden viikon kevyesti ottamisen jälkeen Ruuti suorastaan räjähti innosta päästessään taas treenaamaan ja juoksemaan. Tosta kaverista on kyllä iloa treenikentällä, tarmoa ja yrittämistä tuosta miehestä löytyy. Agilityssä saisi kyllä hieman vähemmän olla tuota intoa ja energiaa, jotta saataisiin kontrollia pidettyä. Kontaktien harjoittelemisesta tulee tuon kaverin kanssa kyllä haastavaa, koska suurinta huvia on päästä juoksemaan A niin lujaa että ylitys tehdään komealla kaarella ja alastulo pyörimällä ! Sitä itsehillintää ja kontrollia odottaessa...

Ruuti

Tikrun kanssa on ollut kevät hidasta etenemistä. Tikrulle Ricon pois meno oli poikkeuksellisen rankka, siihen päälle vielä muutamat ikävät kisa + treenitapahtumat, ja Tikru keksi itselleen treeneissä ääniherkkyyden. Parasta tässä oli se että ääniherkkyys kohdistuu treenitilaan, ei muualle, ja että meillä on paras kouluttaja ikinä purkamassa sitä. Kevään ajan on tehty töitä sen eteen että toimintakyky säilyy. Pahimmillaan Tikrulla meni toimintakyky kokonaisuudessaan ja lihapullatkin syljettiin. Nyt tilannetta on saatu purettua jo niin että toimintakyvyttömyyttä ei ole tullut viikkoihin, ja äänireagointi on lähinnä pälyilyä, pakenemisreaktioita ei ole tullut enään hetkeen. Treenaaminen on alkanut jo sujua mukavasti, Rally-Toko jäi tauolle ja nyt sitten tehdään TOKOa sekä humputellaan PiskiTiskin RyhmäRämässä. Se "vanha" Tikru on jo mukavasti nostanut päätään treeneissä ja mamma on saanut jo osakseen tuttua komentamista. Tästä propsit meidän mahtavalle kouluttajalle !!!

Kaikki nämä jännitystilat saivat ilmeisesti vielä Tikrun lihaksetkin jumiin. Normaalisti hierojan käydessä on hieman ollut maitohappoja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Nyt sitten oli lanneranka ihan jumissa, sekä vasen puoli. Kolme käyntiä osteopaatilla ja tiivistetyt hieronnat ovat näyttäneet tehneensä taas tehtävänsä. Jumit on saatu auki ja liike sekä käännökset ovat taas normaalit. Pitäisikö sitä itsellekin varata hieronta-aikaa....

Agilityssä jotain todella mahtavaa on taas tapahtunut. Jossain vaiheessa tuntui että junnattiin paikallaan, mutta nyt kontaktin on loksahtaneet paikalleen, kepit alkavat sujua, korvat ovat päässä ja meno on hurjaa. Pikkuhiljaa takaraivoissa alkaa tulemaan kummia ajatuksia agility kilpailuista... kesällä / kesän jälkeen voisi hieman epiksiä katsella jos tuo loksahdus pysyy paikallaan.

Tikru

Tässähän tämä varhaiskevt on mennyt tohinalla... Neljät-viidet treenit viikossa, päivätyöt sekä PiskiTiski pitävät kyllä kiireisenä. Positiivistä tässä on se että ei tarvitse ainakaan miettiä että mitä sitä duunais.