Kakkosen menestystä ja lihashuoltoa

KKSn elokisoissa pyörähdettiin kuumana tiistai-iltana Tikrun kanssa. Kisahalli oli kuuma, mutta onneksi eri luokkien kisat olivat kivasti järjestetty eri iltoina, joten kaikki sujui todella jouhevasti. Tikru oli tosi hyvällä vireellä ja intona, vaikka aina hallikisat ovat semmoinen pieni jännitystekijä Tikrun kanssa. Tällä kertaa halli ei haitannut, vaan sinne mentiin häntä pystyssä ja huutaen.

Rata oli haastava ja ihanneaika sekä etenemisnopeus oli nostettu suhteellisen vaativaksi kolmenkymmenen asteen helteelle. Tuomari Pertti Siimes oli kaivanut junioreiden EO radan ja asetti etenemisnopeuden agilityradalle 3,4 m/s. Tämä näkyi kyllä virheiden määrässä radalla sekä ihanneaikojen ylityksillä. Kaikista säkäluokista kahdessa lähdössä tuli ainoastaan kaksi ihanneajan alitusta ja ainoastaan kolme nollaa. Lähtöjä yhteensä oli kuitenkin 39.

Toinen rata oli sama rata, mutta väärinpäin.

Agility rata C Tuomari Pertti Siimes MEDI 2

C agilityradalla Tikru teki hienosti töitä, ohjautui nätisti ja otti kontaktit todella hyvin. Tästä sitten irtosikin nollavoitto ja LUVA. Se oli sitten ensimmäinen LUVA kakkosista. JEJ !

Agilityrata C MEDI 2 nollavoitto -> LUVA

Olin niin onnellinen tuosta ekasta radasta, että lähdinkin ehkä hieman kevyellä ohjauksella toiseen rataan. Keinun jälkeen en ottanut kunnolla Tikrua haltuun ja kepeille sisäänmeno menikin sitten väärältä puolelta. Tästä irtosi sitten ensimmäinen vitonen. Toinen täysin turha vitonen tuli kahden hypyn ohjauksesta, ohjasin laiskasti ja annoin vielä väärän käskyn (hyppy kierrä käskyn sijaan). Tikrun vauhti virheistä huolimatta oli niin hyvä että ihanneaika ei edes ylittynyt. Kuitenkin tällä puserruksella irtosi kakkos sijoitus.

Ylpeä Tikru jälleen palkintojensa kanssa

Seuraavana päivänä pääsivät Ruuti ja Tikru osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Tikrua on aikaisemminkin käsitelty, mutta Ruutille tämä oli ensimmäinen kerta. Tikrulla on tyypillisiä agilitykoiran jumeja, jotka aukeavat hyvin pienellä käsittelyllä. Hieman jumia etupäässä ja hieman takapäässä, ei kuitenkaan mitään isompaa. Ruuti oli hieman ihmeissään käsittelystä, vaikka onkin tottunut jo hierontaan. Oli niin ihanaa, mutta jotenkin niin epäilyttävää. Ruutilla ei juurikaan isompia jumeja ollut, lähinnä nuoren miehen sekopäisen riehumisen aiheuttamia pieniä lukkoja. Lukot aukesivat hyvin ja mitään ongelmallista ei siis ollut. Molemmilla siis lukot taas avattu ja riehuminen taas alkakoon.

Seuraava osteopaatin käsittely taas sitten kolmen kuukauden päästä. Eli noin neljä kertaa vuodessa nämä meidän karvaturrit siellä käyvät. Hierontaa on aina sitten siinä välissä, mutta noin kahden kuukauden välein. Kummallakaan ei ole mitään isompaa koskaan ollut, normaaleja agilitykoiran / riehumisen aikaansaamia jumeja, mutta näillä pyritään ennakoimaan sitä että mussukoiden kropat kestävät tämän aktiivisen elämän.

Pitäisiköhän sitä itsellekin jotain kropanhuoltoa harkita...