Seuraavana päivänä Rico oli poikkeuksellisen äkäinen.... No sitä se oli kyllä aina välillä muutenkin. Perjantaina, itsenäisyyspäivänä, oli Ricolla vaikeuksia laitaa maaten ja vaihtaa kylkeä. Tämäkin tapahtui parkaisuiden kera. Kävely teki kipeää, Ricolla oli lanneranka ihan köyryllä ja kävely oli selvästikin vaikeaa. Ei muuta kuin Apexille päivystykseen.
Rico aristi kahta lannerangan väliä, tai siis kiljui niihin koskettaessa. Välilevyt mitä ilmeisemmin. Ei muuta kuin Tramalin antoa maksimissaaan ja lepoa. Kotona Tramalista huolimatta kipukiljuminen jatkui. Eläinlääkärille soiton jälkeen todettin että annetaan Rimadyliä vielä lisäksi, vaikka riski haiman tulehtumisen kanssa on suuri. Tästäkin huolimatta kipuhuutaminen jatkui. Portaita oli vaikea kulkea, makuuasentoon meneminen oli vaivalloista, syliin nostaminen sai aikaan huudon... Aika Apexille oli varattu lauantai aamuksi, että menemme käymään jos kipuilu jatkuu.
Lauantaina sitten tilanne arvioitiin... Kipuun olisi pitänyt antaa vahva opioidi laastari, Norspan. Kolme kuukautta häkkilepoa, mutta lääkitys muuten olisi ollut vaikeaa, haiman tulehtumisriskin vuoksi, tulehduskipulääkkeitä ei olisi voinut käyttää. Ottaen huomioon kylmän ja liukkaan talven, mahdollisen leikkauksen ja sen toipumisen, Ricon nivelrikon ja haimatulehdusriskin, oli irti päästäminen tässä tilanteessa meidän ratkaisu.
Lauantaina 7.12.2013 Rico huokaisi helpotuksesta ja nukkui pois.
Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti