Vuosi 2014

Kulunut vuosi on vain hurahtanut. On paljon harrastettu ja saatu aikaiseksi.

Tikrun kanssa vuosi oli kovin agility painotteinen, ja se toikin paljon yllätyksiä sekä menestystä. Kesällä liityin Tuusulan Kennel Kerhoon (TUUK), ostin lisenssin ja ilmoittauduttiin ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Ensimmäisitä kisoista saavutettiin heti tupla nollavoitot, mikä yllätti minut täysin. Tavoite oli selvitä vuoden 2014 aikana ykkösluokasta läpi, mutta jo heinäkuussa saavutettiin Tikrun kanssa siirto kakkosluokkaan. 13 lähtöä myöhemmin oli plakkarissa jo ykkös ja kakkos luokat. Ei tän näin hyvin pitänyt mennä. Tämän jälkeen oli aika hieman hioa ohjauskuvioita, hyppytekniikkaa ja vauhtia. Nyt sitten ensivuoden tavoitteena olisi saavuttaa SERT (tai vaikka parikin) kolmosissa. Täytyy sanoa, että vuosi tämän suhteen oli paljon parempi kuin olisi voinut odottaa. 

Vastapainonan agilityn vauhdikkaalle menolle, Tikrun kanssa treenailtiin aina PiskiTiskin VIP ryhmässä. Rally-Toko, TOKO, shaping ja temput toimivat hyvin vastapainona tälle kovalle menolle. 

Tikrun itseluottamus on kasvanut hienosti tämän vuoden aikana, vaikka alkuvuonna vielä näytti tilanne todella huonolta, kun Tikru masentui Ricon poismenon vuoksi ja siihen päälle vielä muutama huono kokemus treeneissä. Koko vuoden olen pyrkkinyt nostamaan Tikrun itseluottamusta ja rohkeutta. Nyt on ollut hieno huomata positiiviset muutokset Tikrussa ja se rohkea superleidi on taas tullut takaisin.

Rally-Tokon virallisiin kisoihin olisi myös ensivuonna tavoitteena Tikrun kanssa mennä. Jo saavutetut epäviralliset RTK1 ja RTK2 olisi mukava saada virallisiksi. 

Tikru

Ruutin kanssa Jani aloitti ID-hajoerottelun ja sen kautta myös ID jäljen. Tämä on tuonut Ruutille hienosti keskittymiskykyä ja rauhoittumista tekemiseen. Ruuti on jäljellä tarkka (löytää aina lähes kaikki esineet) ja on nopea. Ruuti on treenannut myös PiskiTiskin VIP ryhmässä. Intoa ja halua tällä äijällä on vielä enemmän kuin kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä. Tämä myös tulee esiin agilityssä. Ruuti on aivan älyttömän nopea, ja pikkuhiljaa on meidän yhteinen sävel radalla alkanut löytyä. Tai siis Ruuti on tajunnut että minä olen myös siellä ;) Ruuti on vielä nuori ja impulsiivinen koira, ja useaan otteeseen olen saanut kuulla että Ruuti ei todellakaan ole tyypillinen sheltti :D

Haasteita Ruutin kanssa on edelleen rauhoittumisen kanssa. Erityisesti autot saavat vielä pikkumiehen vetämään volttia ja agility kierrokset kaakkoon. Agilityssä oli ongelmana kiihtymisen seurauksena tullut pureminen, mutta onneksi tästä on nyt päästy hyvin eroon ja focus alkaa olemaan oikeassa asiasssa.

Ruutin kanssa ensivuonna treenataan ja hiotaan vielä agilityä. Kisoihin ei luultavasti ole asiaa kuin vasta aikaisintaan syksyllä/talvella 2015. Rally-Toko kisaaminen pitäisi myös Ruutin kanssa korkata ensivuonna, ja tavoitteena olisi saada Ruutille ensivuonna RTK1.

Ruuti

Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille ja mahtavaa Uutta Vuotta 2015!

Ohjaustekniikka vol 1 ja 2

Tikrun kanssa olemme osallistuneet Etelä-Suomen Shelttien järjestämään hyppytekniikka koulutukseen. Kurssi on joka toinen lauantai aina 2 tuntia kerrallaan. Nyt takana on jo kaksi erittäin antoisaa kertaa.

Agilityn harrastaminen on meillä ollut vain esteiden suorittamista ja herran haltuun jos se on hyvin mennyt. Nyt kolmosten kisoihin pitäisi mennä, ja oli aika herätä todellisuuteen. Hyppytekniikka koiran osalta on laitettu kuntoon ja nyt olikin sitten ohjaajan vuoro opetella ohjaustekniikkaa. Täytyy sanoa että pieni ihme oli että ykköset ja kakkoset selvitin pelkillä valsseilla ja takaaleikkauksilla ;)

Olen myös oppinut näkemään agilityn hyvin erilaisesta näkökulmasta tämän kurssin ansiosta. Ennen tehtiin esteitä esteen jälkeen, mutta nyt minulle valkeni että todellisuudessa ohjaan koiran liikeratoja. Ne esteen tulevat sitten koiran eteen ja koirahan suorittaa ne. Toinen asia: PYSY POISSA KOIRAN TIELTÄ ! Saattaa helpottaa molempien liikkumista radalla ;) Ja kolmas opittu asia: pidä AINA katse koirassa! Toki esimerkiksi jaakotusta tehdessä ei manaajameininkiin tarvitse mennä, mutta tässäkin koira katoaa vain nanosekunniksi ohjaajan näkökentän ulkopuolelle. Neljäs asia: harjoittele aina uudet kuviot ihan issekseen ilman koiraa, tai käytä ihmistä koirana. Koira otetaan vasta sitten harjoittelemaan kun itse tietää ja osaa ohjauksen tehdä, ilman 64 kertaista hidastusta. Ja se tärkein: pidä hyppykorkeudt matalana, mieluusti 15-20 cm. Uusissa ohjauksissa on muutenkin niin monta muuttuvaa tekijää ja on täysin turhaa rasittaa koiraa korkeilla hypyillä. Korkeat / korkeammat hypyt otetaan mukaan vasta sitten kun ohjaus sujuu ongelmitta niin ohjaaajaltta kuin koiralta.

Ensimmäisenä viikonloppuna käytiin läpi pakkovalssi, pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-jaakotus ja saksalainen. Kolme ensimmäistä vielä sujuikin ihan mukavasti, mutta se saksalainen... Aina on joku varpaanpää, katse tai muutenvaan ohjaaja kuutamolla.  Ihan mukavasti se nyt sitten toisella kerralla sujui, ja oltiinhan me sitä treenattukin. Kuitenkin aina jotain petrattavaa on.

Toisena viikonloppuna harjoiteltiin jaakotusta, vastakäännöstä, sylivekkiä sekä sylkkäriä. Jaakotus sujui Tikrun kanssa todella hyvin, ja vielä paremmin kun mä lopetin huitomisen ;). Vastakäännös Tikrun kanssa on vaikea, erityisesti kun loivempaa käännöstä piti tehdä. Tikru reagoi niin herkästi vartalon suuntiin, joten tätä täytyy vielä hioa. Sylivekki käytiin ihan "teoria" tasolla, eli sitä ei vielä koiran kanssa tehty. Tätä täytynee treenata ensiviikon lauantai treeneissä. Sylkkäri oli aika makea ohjaus, ja mahdollistaa tosi kivasti koiran nopean kääntymisen ihan pienellä ranneliikkeellä. Tämän harjottelu jäi vielä hieman kesken, mutta hyvälle alulle saatiin se jo kuitenkin.

Tämä kurssi on ollut kerrassaan todella antoisa, ja odotan innolla että pääsen treenaamaan ohjauksia ja kokeilemaan niitä myös tuon agilitytykki Ruutin kanssa. Erityisesti aakeat laakeat kaarrokset ovat Ruutille kovin ominaisia, joten täytenee kokeilla miten jaakotus tai vastakäännös sujuu vai häviääkö mulla koira maatakiertävälle radalla.

Ainiin, ja vaikka pidän itseäni suhtellisen hyväkuntoisena edelleenkin, huomasin ensimmäisen treenikerran jälkeisenä päivänä omistavani kylkilihakset. Innolla odotan saanko huomennakin kierähtää sängystä ylös ! Se on onneksi hyvää kipua!

Hyppytekniikka viikonloppu

Tikrun kanssa vietettiin koko viikonloppu Ulla Kaukosen hyppytekniikan peruskurssilla. Viikonloppu oli rankka, mutta erittäin antoisa meille molemmille. Molemmat päivät olivat 8 tuntisia, 2 tuntia teoriaa ja loput harjotteita.

Luennoilla käytiin läpi mm. koiran fysiikkaa, sen kehittämistä ja harjoittamista. Motivaatiota sekä itsenäisyyttä ja näiden merkitystä koiran hyppäämiseen. Hyppytekniikan kaikki osa-alueet käytiin todella tarkasti ja erittäin informatiivisesti läpi sekä hyppytekniikan kehittämistä. Monta kertaa tuli ahaa elämyksiä ja niin tietenkin ajatuksia päähän. Useasti jäin pohtimaan, että mitä kaikkea sitä on tullutkaan treenattua väärin ja miten tuota hyppytekniikkaa onkin "aliarvostanut". Koira kuitenkin uransa aikana hyppää noin 46 000 kertaa ja miten väärä hyppytekniikka todellakin voi rikkoa koiran kropan.

Harjotteiden avulla arvioitiin koiran hyppytekniikkaa: painonsiirtoa ennen hyppyä, hypyn kaarta ja laskeutumista; hyppyetäisyyden ja -kulman arviointia. Ja sitten alkoikin korjaaminen. Tikru arvioi etäisyydet ja kulman hyvin, painonsiirto takapäälle ennen hyppyä tulee hyvin, mutta... se pään pentele nousee hypyn lakipisteessä ylös, jolloin alastulo on liian etupainotteinen. Tämän seurauksena hyppy ei ole "taloudellinen" kropalle, ja rasittaa erityisesti etupäätä. Pään nostaminen hypyn yläkaarella saa myös aikaan selän "notkahtamisen", mikä selittää Tikrun lannerangan jumit. Tätäpä sitten aloitettiin korjata, ja katsottiin harjotteet joilla saan Tikrun hyppäämään oikein. Hyppytekniikka kun saadaan kuntoon, ei se rasita kroppaa ja koira myös saa nopeutta radalla.

Nyt sitten kerran viikossa hyppytreeni aina ennen normi treeniä, jotta toi vanha "lihasmuisti" hypystä saadaan pois ja uusi "hermorata" avattua. Lohdullista että tähän menee se 4-6 kuukautta :) Vanha koiraa oppii  uusia temppuja, mutta pitkällä kärsivällisellä treenillä.

Nyt pitää sitten tsekata tuon rämäpää Ruutin tekniikkakin. Lohdullista on se, että Ruutin mahdollisiin ongelmiin pystytään puuttumaan vielä helposti. Voisin väittää että Ruutilla ei edes tekniikkaa hyppäämiseen ole, se vain painaa yli niin lujaa kun moottorilla pääsee.

Täytyy suositella kyllä koiran hyppytekniikan "tarkastuttamista" ammattilaisella. Useat jumit ja mahdolliset tulevaisuuden vammat voitaisiin välttää, jos koira vain hyppäisi oikein. Valitettavasti hyppääminen on taito, se hyvin harvoin tulee luonnostaan koiralta, erityisesti agilityradan korkeuksien hyppääminen oikeaoppisesti siinä vauhdissa, häiriössä ja ohjaajan sählätessa ei ole oletusarvo.

Kakkosista kolmosiin

Nyt siinä sitten kävi niin että, 13 lähtöä agilityä kisattu ja kolmoset kutsuvat. Muutamat viismeiset kakkosten kisat menivät epäonnen painamina, mutta tänään HAUn kisoista irtosi se viimeinen SERT. Tikrun vauhti ei ollut sitä mitä se normaalisti on ja yhden melkein renkaalle karkaamisen sain pelastettua napakalla TÄÄLLÄ karjaisulla, mutta nolla se sieltä irtosi ja SERT. Kepit ja kontaktit tehtiin taas todella tarkasti ja maltillisesti. Olen enemmänkin kuin tyytyväinen.

Täytynee vain hieman moittia tuota Purina Areenan alustaa... Hiekka pohja, jossa jotain helkutin huopapaloja, oli alustana todella liukas ja epämiellyttävä. Tikrunkin hypyistä ja vauhdista huomasi että ei se oikein alustan pitävyyteen luottanut. Ja niitä pirskutin huopapaloja oli minun INOVeiden nastojen välissä...Tuonne ei kyllä uudestaan mennä kisaamaan ellei pohjalle jotain tehdä.

Nyt sitten alkaa ankara hiominen talven ajan. Kisataukoa pidetään ja ensi keväänä sitten kolmosiin onnea kokeilemaan. Nyt vietetään tiukka talvitreenauskausi, on hyppytekniikkakurssia, ohjaustekniikka kurssia ja perus treenausta.

Tikrun A tekniikkaa

Keväällä tulee sitten kova pudotus tässä menestystarinassa kun radat ja kilpakumppanit kovenee. 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kakkosen menestystä ja lihashuoltoa

KKSn elokisoissa pyörähdettiin kuumana tiistai-iltana Tikrun kanssa. Kisahalli oli kuuma, mutta onneksi eri luokkien kisat olivat kivasti järjestetty eri iltoina, joten kaikki sujui todella jouhevasti. Tikru oli tosi hyvällä vireellä ja intona, vaikka aina hallikisat ovat semmoinen pieni jännitystekijä Tikrun kanssa. Tällä kertaa halli ei haitannut, vaan sinne mentiin häntä pystyssä ja huutaen.

Rata oli haastava ja ihanneaika sekä etenemisnopeus oli nostettu suhteellisen vaativaksi kolmenkymmenen asteen helteelle. Tuomari Pertti Siimes oli kaivanut junioreiden EO radan ja asetti etenemisnopeuden agilityradalle 3,4 m/s. Tämä näkyi kyllä virheiden määrässä radalla sekä ihanneaikojen ylityksillä. Kaikista säkäluokista kahdessa lähdössä tuli ainoastaan kaksi ihanneajan alitusta ja ainoastaan kolme nollaa. Lähtöjä yhteensä oli kuitenkin 39.

Toinen rata oli sama rata, mutta väärinpäin.

Agility rata C Tuomari Pertti Siimes MEDI 2

C agilityradalla Tikru teki hienosti töitä, ohjautui nätisti ja otti kontaktit todella hyvin. Tästä sitten irtosikin nollavoitto ja LUVA. Se oli sitten ensimmäinen LUVA kakkosista. JEJ !

Agilityrata C MEDI 2 nollavoitto -> LUVA

Olin niin onnellinen tuosta ekasta radasta, että lähdinkin ehkä hieman kevyellä ohjauksella toiseen rataan. Keinun jälkeen en ottanut kunnolla Tikrua haltuun ja kepeille sisäänmeno menikin sitten väärältä puolelta. Tästä irtosi sitten ensimmäinen vitonen. Toinen täysin turha vitonen tuli kahden hypyn ohjauksesta, ohjasin laiskasti ja annoin vielä väärän käskyn (hyppy kierrä käskyn sijaan). Tikrun vauhti virheistä huolimatta oli niin hyvä että ihanneaika ei edes ylittynyt. Kuitenkin tällä puserruksella irtosi kakkos sijoitus.

Ylpeä Tikru jälleen palkintojensa kanssa

Seuraavana päivänä pääsivät Ruuti ja Tikru osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Tikrua on aikaisemminkin käsitelty, mutta Ruutille tämä oli ensimmäinen kerta. Tikrulla on tyypillisiä agilitykoiran jumeja, jotka aukeavat hyvin pienellä käsittelyllä. Hieman jumia etupäässä ja hieman takapäässä, ei kuitenkaan mitään isompaa. Ruuti oli hieman ihmeissään käsittelystä, vaikka onkin tottunut jo hierontaan. Oli niin ihanaa, mutta jotenkin niin epäilyttävää. Ruutilla ei juurikaan isompia jumeja ollut, lähinnä nuoren miehen sekopäisen riehumisen aiheuttamia pieniä lukkoja. Lukot aukesivat hyvin ja mitään ongelmallista ei siis ollut. Molemmilla siis lukot taas avattu ja riehuminen taas alkakoon.

Seuraava osteopaatin käsittely taas sitten kolmen kuukauden päästä. Eli noin neljä kertaa vuodessa nämä meidän karvaturrit siellä käyvät. Hierontaa on aina sitten siinä välissä, mutta noin kahden kuukauden välein. Kummallakaan ei ole mitään isompaa koskaan ollut, normaaleja agilitykoiran / riehumisen aikaansaamia jumeja, mutta näillä pyritään ennakoimaan sitä että mussukoiden kropat kestävät tämän aktiivisen elämän.

Pitäisiköhän sitä itsellekin jotain kropanhuoltoa harkita...

Tikrun toiset agilitykisat

Ensimmäisen erittäin menestyksekkään kisapäivän jälkeen tuntui vaikealta lähteä uudelleen kisaamaan. Kun takana on kaksi nollavoittoa, ei oikein osannut tavoitteita asettaa. Jännitti, mutta ei kuitenkaan jännittänyt. Eikä myöskään oikein osannut asennoitua. Ei tämän näin hyvin pitänyt mennä.

Haminassa kisoissa oli kuuma, lähes + 30 astetta ja hiekka pöllysi. Ensimmäinen rata oli ihan kiva ja suoraviivainen. Tikrulla oli todella hyvä vire ja vauhti, mutta se kostautui siinä että en varmistanut keppejä kunnolla loppuun vaan hätäilin itse liikaa. Toinen virhe tulikin sitten keinulla, vauhti keinulle oli hyvä, mutta en himmannut tarpeeksi, jolloin tuli lentokeinu. Sen verran hyvä ärräpää tässäkohtaa pääsi, että toisen radan kontaktit Tikru teki varmasti!

Toinen rata meni ihan kivasti. Vauhti ei ollut Tikrun parhaimmistoa. Kuumuus sekä yksi lähtö alla verotti hieman vauhtia. Kuitenkin Tikru teki erittäin hyvin, varmasti ja tarkasti. Kontakteihin olin ihan tyytyväinen. Ja kuten videoltakin kuuluu, keinun pelasin varman päälle :D

Tikrun nollarata

Ja tietysti tässä vielä muutama kuva meidän tiimistä, sekä ylpeästä Tikrusta saavutettuaan ensimmäisen agilitySERTin ja luokkanousun kakkosiin.

Hopea ei ole häpeä, varsinkin kun sillä irtosi SERT

Ylpeä Tiikeri palkintojensa kanssa

Tikrun ensimmäiset agilitykisat

Olin ilmoittanut Tikrun Seinäjoelle Lagun virallisiin kisoihin jo muutamaa viikkoa sitten. Kesäloman alkaessa ajattelin että ehkäpä nyt jo on aika mennä kokeilemaan miten meidän käy. Kaksi ja puolivuotta on treenattu säännöllisesti, esteitä sekä ohjausta hiottu.

Tämä oli ensimmäinen kisakokemus minulla ja Tikrulla yhdessä. Koko alkuvikko jännitti, kävin päässäni läpi erilaisia tilanteita radalla sekä ohjauksia. Tavoitteena oli selvitä rata hengissä ja että meillä molemmilla olisi mukavaa.

Agilityrata oli ensimmäinen. Tikru oli hieman jännityksessä, ei ollut oikein varma että mitä täällä tehdään. Oli meteliä ja kiihtyneitä koiria.  Vielä juuri ennen meidän vuoroa Tikru näytti siltä että mä häivyn. Yritin innostaa ja nostattaa sekä kiihdyttää. Lähtöviivalle jättäessä koiran, näytti Tikru vielä hyvin epäilevältä, että mitä täällä tapahtuu. Radalta kun pari kolme estettä oli saatu suoritettua, sai Tikrukin hieman vauhtia alleen.  Vauhti ei ollut ihan sitä mitä se normaalisti oli, 3,95 m/s oli Tikrun nopeus, mutta tiesin että se pystyy parempaan. Yhden valssin itse hieman kompuroin ja yhdenputkesta ulostulon olisi pitänyt ottaa hieman paremmin haltuun. Muuten olen erittäin tyytyväinen nollavoittoon ja LUVAan.

Agilityrata

Olin ilmoittanut meidät vielä hyppyradalle, koska ajattelin että ensimmäinen menee harjoituksen piikkiin. Ekan voiton jälkeen ei tavoitteita enään ollut hyppyradalle. Olin jo niin onnellinen tuosta agilityradan voitosta ja perusvarmasta suorituksesta.

Hyppyradalle kun omaa vuoroa odottelimme, oli Tikru jo kovaa vauhtia menossa. Se katsoi mua ja yritti vain kiskoa radalle, että nyt mennään jo. Aivan eri moodi siis! Lähdössä se pääsi hieman varastamaan, mutta annettakoon tämän kerran anteeksi. Lähtöä siis pitää hieman taas jekutella treeneissä ;) Muuten olin erittäin tyytyväinen hyppyrataan. Rata oli todella kiva ja lujaa sai päästellä. Tikrun nopeus alkoikin jo olemaan lähes normaalia, eli 4,46 m/s. Ja olin haljeta riemusta kun näin meidän ajan, ja tajusin että voitto häämöttää. Nollavoitto ja LUVA sieltäkin sitten irtosi.

Hyppyrata

Voisin sanoa että aika messevät ekat kilpailut meillä oli, en olisi ikipäivänä uskonut!

Ruuti harjoittelee ID hajuerottelua

Ruutin kanssa käytiin keväällä Johanna Pyhtilän ID hajuerottelukurssi. Tarkoituksena on siis erottaa etsittävä ihmishaju muiden hajujen joukosta. Ruuti oli heti alusta asti todella taitava ja käytti hienosti nenää. Tällä hetkellä (kuten videossakin on) Ruuti pystyy erottamaan oikean hajun kolmen muun ihmishajun joukosta.

Ruutilla on tapana varmistaa aina oikea haju, eli käymällä vielä tsekkaamassa muut hajut ennen kuin merkkaa oikean hajun. Merkkaaminen tapahtuu "jähmettymällä" oikealle hajulle naama kupissa kiinni. Toki vielä intoa ja kärsimättömyyttä on sen verran  että hieman tuota lottoamistakin tapahtuu :D

Nyt vielä vähän treeniä pikkujannulle jotta voidaan siirtyä esine-etsintään. Olin ajatellut että timanttikorut ja setelit olisivat hyvä kohde!

Kesn hulinaa ja tavoitteita

Kevät on hurahtanut vauhdilla ohitse. Treeneissä on juostu ja TOKOa sekä Rally-Tokoa hiottu niin Ruutilla kuin Tikrullakin. Kisaaminen näiden lajien osalta on tauolla. Tavoitteina Tikrulla olisi saada TOKOsta TK1 ensi vuonna sekä Rally-Tokon RTK1 ja RTK2 tulokset virallisiksi. Ruutin kanssa olisi tavoitteena ensivuodella RTK1 ja RTK2. Näitä tässä nyt sitten loppuvuosi hiotaan, jotta olemme priimakunnossa näiden osalta ensivuonna. 

Tikru on kehittynyt agilityssä huimasti, ja olen jopa harkinnut kisaamistakin. Kunhan tässä saan kepit ja kontaktit kuntoon, niin sitten voisi lähteä kokeilemaan :D Suurin murheenkryyni tällä hetkellä kuitenkin ovat kepit. Tikru tekee ne, mutta tekee laiskasti ja on jo puolessa välissä sitä mieltä että paska juttu, mä lopetan... Tätä täytyy siis hioa ja kerätä sitä agility intoa myös keppeihin.

Tämän kesän missiona olisi nyt juosta Tikrun kanssa näyttelyissä. Yksi Tallinnan reissu takana, Norja ja lisää Viroa edessä. Ensimmäisestä Tallinnan reissusta ei paljon jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Yrittänyttä ei laiteta ja matka jatkuu. Tavoitteena olisi saada Viron muotovalio, mutta ei nyt kuitenkaan odotella ihan liikoja :D. Onneksi Tikru nauttii tuosta näyttelyhumputuksesta sekä kehäjuoksusta ja tuomarien pussailusta !

Ruuti ja Tikru toivottavat oikein aurinkoista ja makoisaa kesää !

Kevään tapahtumia

Kevät alkoi ja meni. Siltä tuntuu kun viikon vain menevät, kohta on pääsiäinen ja vappu... ja meidän pikkuinen tuli jo 1 vuoden ikään. 1 vuotias lahjaksi Ruutille ihanat omistajat päättivät antaa kastraation. Kaikki meni aivan loistavasti operaatiossa ja Ruuti oli taas onnelinen pöllyistä. Järjetön kuuppapää toipui ensijärkytyksestä ja päätti käyttää päässä törröttävää kuuppaa isännän ja emännän pohkeiden runteluun sekä Tikrun pahoipitelyyn. Isäntä ja emäntä oppivat tehokaat väistöliikkeet pohkeiden runtelun välttämiseksi ja Tikru oppi poistamaan kuupan Ruutin päästä. Haava onneksi parani hyvin ja nopeasti, joten tätä tuhoamisvälinettä ei onneksi kovin pitkään tarvittu.

Kahden viikon kevyesti ottamisen jälkeen Ruuti suorastaan räjähti innosta päästessään taas treenaamaan ja juoksemaan. Tosta kaverista on kyllä iloa treenikentällä, tarmoa ja yrittämistä tuosta miehestä löytyy. Agilityssä saisi kyllä hieman vähemmän olla tuota intoa ja energiaa, jotta saataisiin kontrollia pidettyä. Kontaktien harjoittelemisesta tulee tuon kaverin kanssa kyllä haastavaa, koska suurinta huvia on päästä juoksemaan A niin lujaa että ylitys tehdään komealla kaarella ja alastulo pyörimällä ! Sitä itsehillintää ja kontrollia odottaessa...

Ruuti

Tikrun kanssa on ollut kevät hidasta etenemistä. Tikrulle Ricon pois meno oli poikkeuksellisen rankka, siihen päälle vielä muutamat ikävät kisa + treenitapahtumat, ja Tikru keksi itselleen treeneissä ääniherkkyyden. Parasta tässä oli se että ääniherkkyys kohdistuu treenitilaan, ei muualle, ja että meillä on paras kouluttaja ikinä purkamassa sitä. Kevään ajan on tehty töitä sen eteen että toimintakyky säilyy. Pahimmillaan Tikrulla meni toimintakyky kokonaisuudessaan ja lihapullatkin syljettiin. Nyt tilannetta on saatu purettua jo niin että toimintakyvyttömyyttä ei ole tullut viikkoihin, ja äänireagointi on lähinnä pälyilyä, pakenemisreaktioita ei ole tullut enään hetkeen. Treenaaminen on alkanut jo sujua mukavasti, Rally-Toko jäi tauolle ja nyt sitten tehdään TOKOa sekä humputellaan PiskiTiskin RyhmäRämässä. Se "vanha" Tikru on jo mukavasti nostanut päätään treeneissä ja mamma on saanut jo osakseen tuttua komentamista. Tästä propsit meidän mahtavalle kouluttajalle !!!

Kaikki nämä jännitystilat saivat ilmeisesti vielä Tikrun lihaksetkin jumiin. Normaalisti hierojan käydessä on hieman ollut maitohappoja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Nyt sitten oli lanneranka ihan jumissa, sekä vasen puoli. Kolme käyntiä osteopaatilla ja tiivistetyt hieronnat ovat näyttäneet tehneensä taas tehtävänsä. Jumit on saatu auki ja liike sekä käännökset ovat taas normaalit. Pitäisikö sitä itsellekin varata hieronta-aikaa....

Agilityssä jotain todella mahtavaa on taas tapahtunut. Jossain vaiheessa tuntui että junnattiin paikallaan, mutta nyt kontaktin on loksahtaneet paikalleen, kepit alkavat sujua, korvat ovat päässä ja meno on hurjaa. Pikkuhiljaa takaraivoissa alkaa tulemaan kummia ajatuksia agility kilpailuista... kesällä / kesän jälkeen voisi hieman epiksiä katsella jos tuo loksahdus pysyy paikallaan.

Tikru

Tässähän tämä varhaiskevt on mennyt tohinalla... Neljät-viidet treenit viikossa, päivätyöt sekä PiskiTiski pitävät kyllä kiireisenä. Positiivistä tässä on se että ei tarvitse ainakaan miettiä että mitä sitä duunais.

Ruutin sekä Janin Rally-Toko treenit ja muuta mukavaa

Tässä on nyt tovi treenailtu kaikkea mukavaa nuorukaisen kanssa. Kehitys on ollut positiivista ja nuoresta miehestä alkaa löytyä terää. Vaatimustaso on pidetty alempana kuin Tikrulla pentuvaiheessa mutta kuitenkin tiukkana. Yksi mikä on tuottanut valtavasti aloitteellisuutta (sheltiksi) on ollut koiran sheippaaminen. Suosittelen lämpimästi kaikille, sillä tuloksena on työinnoltaan sekä toimintojen tarjoamisen kanssa aktiivisempi koira kuin perinteisesti karkilla houkuteltu sessu.

Röyhkeyttä on kuten Tikrulla mutta näyttäisi, että herrasta tulee sisukkaampi tapaus.

Muutama esimerkki tästä miehisen egoilijan röyhkeydestä...

Agility treeneissä herran lempihuvi on viettää aikaa jäähyllä kun isäntää on mm purtu käteen, lahkeeseen, hihaan, pohkeeseen ja kenkään kun arvon korkeuden mielestä ohjaaja tekee virheen tai on liian hidas. Mikäs siinä sitten jäähyllä ollessa kun muut tekevät ja herra piippaa radalle.

Rally-Toko toinen hyvä esimerkki, työmotivaatio on hyvä vaikka palkkaa ei tule koko radalla, tätä kokeilin viime treeneissä, josta video linkkinä alla. Toki nyt palataan ajoittaiseen palkkaamiseen suorituksen aikana, jotta saadaa poimittua oikeaa toimintaa sekä pidettyä herran motivaatio kohdallaan.

Lisäksi TOKO treeneissä on alettu pitämään erilaista elämää kitinän, röhinän yms muiden veikeiden tapojen kautta ja sivulle tulossa yleensä pieni "murina" mukana. Seuruu tiivistyy koko ajan ja viistää nykyään jo jalkaa, mistä toki osa kiitos menee siihen, etten ole koiran päälle astunut ( vielä, huomaa hidas tahti videolla ;) ), allekirjoittaneen toimesta. Vire siis kaikin puolin kohdallaan ja toivonkin, että Ruutista tulee kovapäinen myös "mörkökauden" jälkeen, joka meillä on vääjäävästi tulossa...

Lenkeillä sitten tämä herra egoilee kyllä jo vähän liikaakin, koira rähisee hänen korkeudelleen, on välitön reaktio vetää häntä tanaan, hampaat esiin ja täysillä mukaan. On siinä huvittava näky kun vielä osittain pentukarvassa oleva egoisti yrittää olla kovaa jätkää. Tässä saa olla varovainen, ettei tule pysyvää rähisijää isännästä...

Osittain kaikki yllä oleva johti siihen jokaisen koiran omistavan miehen kauhuskenaarioon... Kassit pois... Niin puistattava kuin ajatus onkin, on se hyvä päätös koiran kannalta ja aika on varattu maaliskuulle.

Niin ja se video:

Tikrun agility treenit

Pitkästä aikaa taas tännekin tulee kirjoitettua... On ollut aika tasaista puurtamista treenisuuntamalla.

Ruutilla menee treenit perusasioiden opettelussa ja uudelleen opettelussa. Nimensä veroinen Ruuti on kaudessa "kassit laskeutuneet, ja kokeilen kaikea". Eli treenaaminenkin on ollut hieman tukkoista ja paikallaan junnaavaa. Maaliskuun puolessa välissä kilkuttimet poistuvat, joten eiköhän saada tuon hormoonihirviön aivotkin takaisin :D

Ruuti ja sisko Nitro

Tikrulla on ollut hieman taantumista perus Rally-Toko ja Toko treenaamisessa. Seuruussa edistetään ja haahuillaan ja paikkamakuussa keksitään jotain syytä saada slaagia. Luoksetulossa tullaan suoraan sivulle, vaikka Tikru on opetettu tulemaan eteen ja siitä sivulle, korvat siis aina tässä välillä kateissa. Noutoa ei olla vähään aikaan otettu. Viimeksi tuossa kolme viikkoa sitten sain niin hyvää noutoa aikaiseksi, että ansaitsee siitä pienen tauon. Ei ole siis oikein ollut mitään tähteellistä kirjoitettavaa noista treeneistä.

Agilityssä on sujunut kuitenkin mukavasti. Muutaman viikon ajan hypyt eivät olleet oikein kohdallaan ja pituus meinäsi jäädä vajaaksi. Selvisi sitten että lanneranka oli jumissa. Kaksi akupunktiokäyntiä ja hieronta avasivat sitten tuon lannerangen ja taas hypyt kulkevat. Meillä kuitenkin hieroja käy säännöllisesti noin kuukauden - puolentoista välein, mutta painiminen pennun kanssa ja kahdet agitreenit viikossa olivat tehneet tehtävänsä. Back On Track on aina agility treeneissä käytössä, lämmittämään lihaksia ja myöskin auttamaan palautumisessa. Lämmittely ja jäähdyttely kävelyt tehdään aina agility treenien yhteyssä, mutta uskon myös tuolla metsäravaamisella ja pystypainilla olevan vaikutusta jumin syntymiseen. Onneksi jumi oli pieni ja aukesi hyvin. Muutamat treenit tuolloin jäi väliin, mutta tauko on aina välillä paikallaan... molemmille meille.

Korvatkin Tikrulla on välillä kateissa agility treeneissä, ja varsinkin ensimmäiset rinksat Tikru on haahuillut aivan omiaan. Muutin nyt hieman agitreenin alkurutiinia ja yritän ottaa parempaa kontrollia jo ennen ensimmäistä rataa. Tänään se sitten palkittiin. Korvat oli päässä, Tikru irtosi täydellisesti ja ohjautui kuin unelma. Saimme tehtyä putkeen kaksi aivan täydellistä rataa.

Alla ratapiirros tämän päivän treeneistä. Suokaa anteeksi piirroksen laatua, opettelen vasta tuon käyttöä.

Toinen puolikas treeneistä tehtiin eteenlähetystä ja putkeen menoa pimeästä kulmasta. Tikru irtoo eteen kolmen hypyn verran hienosti, ja putkenkin löytää aina täydellisesti, mutta.... tällä kertaa olisi pitänyt mennä putkeen vasemmalle, EIKÄ oikealle kepeille... Kaksi kertaa vaikka käskyn annoin ajoissa, kaarsi Tiikeri oikealle kepeille. Mä en ymmärrä miten meidän molemmat sheltit rakastaa keppejä niin kovasti!

Tikru ja sisko Koru

Pitänee kaivaa näköjään kamera taas esille, kun tuoreimmat kuvat koirista on useiden kuukausien takaa...