Treenejä ja kisoihin valmistautumista

Hurja viikko alkaa olla takana... Alkuviikon vietin Amiedulla opiskelemassa aiheina mm koirien hyvinvointi ja sairauksien perustietous, yleisimmät sairaudet sekä loiset. Mielenkiintoista oli ja jotakin uuttakin tuli opittua.

Kaikki sankarit pääsivät treenaamaan useampana päivänä ja ainakin Ricolla sekä Ruutilla riitti energiaa. Rally-toko sujui Ricolta hirveällä intensiteetillä mutta kuitenkin yllättävän vähällä haukkumisella, pojulla kun on tapana protestoida palkkauksen vähyyttä purkautumalla haukkuun Marille.

Tikrulla avattiin Rally-tokossa yhä viime viikkoista lukkoa, neidillä on nyt selvästi äitinsä elkeet... Protestia riittää ja jäähyllä vietettiin suurin osa treenistä. Seuraamiseen lähtö oli todella haluton alkuun ja suorittaminen muutenkin sinne päin :) Lopputunnista saatiin jo pari priimaa rataa aikaiseksi, kuitenkin pienen protestin leijuessa synkkänä pilvenä neitosen eleissä... Kättä näykittiin sivuille tuloissa, köyry niska sekä ajoittainen tuima kontakti kertoi kyllä mielipiteen selkeästi, jätän ehkä kirjoittamatta sen mutta ymmärtänette yskän. Kyllä nyt isännän nappeja painellaan ja huolella!

Keskiviikon yksärit Tiinan kanssa sitten sujuivatkin jo paljon iloisemmissa sekä aktiivisemmissa merkeissä, remmissä seuraaminen vieläkin hieman paineistunut mutta jo paljon parempi, nyt sai varoa jo ettei kompastu koiraan erittäin tiiviin kontaktin vuoksi. Kuitenkin häiriönä meillä oli mukavasti ulisevaa, rähisevää sekä äänekästä koiraa parin kymmenen kappaleen verran... Alkaa olla heurekan nurmikentät kovassa käytössä, mikä tottakai on äärimmäisen positiivista, että ihmiset koiriaan treenaavat :)

Yhden asian onneksi havaitsin, mikäli vähänkin seuraaminen tai siihen lähtö hinaa, alan maanisesti tuijottamaan koiraa. No tietäähän sen miten siinä käy, neiti paineistuu ja homma menee lekkeriksi. Pitäessäni katseen tiukasti eteenpäin, alkaa seuraaminenkin sujua jo paremmin.

Torstaina Ruuti veteli kanssani kehon hallinta treenit suhkoot hyvällä menestyksellä mutta kyllä se näkyy, että poju on mamman poika. Kyllä siittä se tietty intensiteetti puuttuu, joka Marin kanssa on havaittavissa. Pomppiminen neljällä jalalla ponnistaen kyllä nousee vähintään yhtä korkealle mutta aktiivisuus sheippauksessa ei läheskään yhtä voimakasta. Tämän jälkeen oli vuorossa meidän ailahteleva neiti Tikru, joka veti koko noutotreenin läskiksi ja jäähyjen seurauksena kieltäytyi tekemästä kokonaan. Positiivisena puolena seuraaminen oli sitäkin intensiivisempää ja käännöksetkin melko tiiviitä.

Tänään käytettiin Rico ja Ruuti hyvinkään koirauimalassa, jonka seurauksena Ricolla vähän väsy ollut illalla. Tuolla se makaa Marin kainalossa taju kankaalla. Ruutikin hyytyi vihdoin ja vetää tirsaa minkä kerkiää. Tikru on kerännyt energiaa tämän päivän ja huomenna suunnataan Tuusulaan TOKO kokeisiin... Toivotaan, että on parempi suoritus kuin viimeksi, ainakaan minä en ole yhtä hermostunut kuin viimeksi (vielä...) :)

Huomenna sitten tietoja miten meni... Pidetään peukkuja ja niin edelleen!