Hieman jännitti lähteä kisaamaan kolmosiin ensimmäistä kertaa. Tikru oli kuitenkin hyvällä tuulella ja kun se tajusi mihin halliin mennään, niin ei ollut epäilystäkään että moodi olisi ollut väärä. Tikrun odotus oli yhtä huutoa, ja olin enemmän kuin tyytyväinen että Tikrulla oli haluja radalla.
Ensimmäinen agilityrata meni todella kivasti. Tikru otti aivan täydelliset juoksukontaktit niin A:lla kuin puomilla, ja keinukin mentiin todella hyvällä vauhdilla. Hieman heikosti se irtosi ja muutamassa kohtaa itse olisi saanut olla nopeampi, jotta sekuntteja olisi saatu. Aina on parantamisen varaa. Ensimmäisestä radasta tuli siis nolla, ja ihanneaikakin alittui. Tikrun vauhti oli 3,83 m/s, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen ja sijoitus oli 8/30.
Toisen radan alussa Tikru varasti, ja tuli hieman kiire ottaa lähtö. Vauhti oli kuitenkin todella hyvä ja Tikru oli hienosti kuulolla. Radan puolessa välissä piti ohjata putkesta putkeen ja tarkoitus oli ottaa samalta puolelta hypyn takaa koira vastaan. Tikru kuitenkin luki ohjaukseni takaaleikkaukseksi ja tuli putken "väärältä" puolen. Hetkeksi meni itseltä pasmat sekaisin, kunnes tajusin että virhettä ei ole vielä tullut ja jatkoin rataa. Tässä meni sekuntteja, mutta silti vauhti oli aivan mahtava. Toisesta radasta jälleen nolla, ja ihanneajan alitus (mokasta huolimatta). Vauhti radalla oli 3,77 m/s, mutta tämä tippui töppäilyjeni vuoksi. Sijoitus 8/30.
Hyppyradalla Tikru paineli jo kuin vanha tekijä. Vähän ilmeisesti alkoi jo väsy painaa, koska huutaminen oli vähäisempää. Hieno nolla tehtiin, vaikka muutaman hypyn kaari meni hieman pitkäksi. Ajanalitus ja Tikrun vauhti huima 4,36 m/s. Sijoitus 7/27.
Talven aikana tehty työ itseluottamuksen kanssa on selkeästi tuottanut tulosta. Vaikka rataprofiilit ovat vaikeammat, tekee Tikru silti parempaa nopeutta kuin ykkös ja kakkosluokassa. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Kuitenkin paljon pitää vielä hioa. Tikru on vasta hieman päälle kolme, ja aikaa on vielä. Nyt vielä hieman ohjauksia pitää hakea, mikä toimii ja mikä ei ja millä sitä vauhtia saadaan.
Ensimmäisiksi kolmosten kisoiksi olen aivan super tyytyväinen. Tikrulla oli kivaa ja se nautti radallaolosta ja kolme nollaa saa kyllä hymyilemään. SERTit here we come :)
Todistusaineisto nollista
maanantai 5. tammikuuta 2015
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Vuosi 2014
Kulunut vuosi on vain hurahtanut. On paljon harrastettu ja saatu aikaiseksi.
Ruutin kanssa Jani aloitti ID-hajoerottelun ja sen kautta myös ID jäljen. Tämä on tuonut Ruutille hienosti keskittymiskykyä ja rauhoittumista tekemiseen. Ruuti on jäljellä tarkka (löytää aina lähes kaikki esineet) ja on nopea. Ruuti on treenannut myös PiskiTiskin VIP ryhmässä. Intoa ja halua tällä äijällä on vielä enemmän kuin kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä. Tämä myös tulee esiin agilityssä. Ruuti on aivan älyttömän nopea, ja pikkuhiljaa on meidän yhteinen sävel radalla alkanut löytyä. Tai siis Ruuti on tajunnut että minä olen myös siellä ;) Ruuti on vielä nuori ja impulsiivinen koira, ja useaan otteeseen olen saanut kuulla että Ruuti ei todellakaan ole tyypillinen sheltti :D
Haasteita Ruutin kanssa on edelleen rauhoittumisen kanssa. Erityisesti autot saavat vielä pikkumiehen vetämään volttia ja agility kierrokset kaakkoon. Agilityssä oli ongelmana kiihtymisen seurauksena tullut pureminen, mutta onneksi tästä on nyt päästy hyvin eroon ja focus alkaa olemaan oikeassa asiasssa.
Ruutin kanssa ensivuonna treenataan ja hiotaan vielä agilityä. Kisoihin ei luultavasti ole asiaa kuin vasta aikaisintaan syksyllä/talvella 2015. Rally-Toko kisaaminen pitäisi myös Ruutin kanssa korkata ensivuonna, ja tavoitteena olisi saada Ruutille ensivuonna RTK1.
Tikrun kanssa vuosi oli kovin agility painotteinen, ja se toikin paljon yllätyksiä sekä menestystä. Kesällä liityin Tuusulan Kennel Kerhoon (TUUK), ostin lisenssin ja ilmoittauduttiin ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Ensimmäisitä kisoista saavutettiin heti tupla nollavoitot, mikä yllätti minut täysin. Tavoite oli selvitä vuoden 2014 aikana ykkösluokasta läpi, mutta jo heinäkuussa saavutettiin Tikrun kanssa siirto kakkosluokkaan. 13 lähtöä myöhemmin oli plakkarissa jo ykkös ja kakkos luokat. Ei tän näin hyvin pitänyt mennä. Tämän jälkeen oli aika hieman hioa ohjauskuvioita, hyppytekniikkaa ja vauhtia. Nyt sitten ensivuoden tavoitteena olisi saavuttaa SERT (tai vaikka parikin) kolmosissa. Täytyy sanoa, että vuosi tämän suhteen oli paljon parempi kuin olisi voinut odottaa.
Vastapainonan agilityn vauhdikkaalle menolle, Tikrun kanssa treenailtiin aina PiskiTiskin VIP ryhmässä. Rally-Toko, TOKO, shaping ja temput toimivat hyvin vastapainona tälle kovalle menolle.
Tikrun itseluottamus on kasvanut hienosti tämän vuoden aikana, vaikka alkuvuonna vielä näytti tilanne todella huonolta, kun Tikru masentui Ricon poismenon vuoksi ja siihen päälle vielä muutama huono kokemus treeneissä. Koko vuoden olen pyrkkinyt nostamaan Tikrun itseluottamusta ja rohkeutta. Nyt on ollut hieno huomata positiiviset muutokset Tikrussa ja se rohkea superleidi on taas tullut takaisin.
Rally-Tokon virallisiin kisoihin olisi myös ensivuonna tavoitteena Tikrun kanssa mennä. Jo saavutetut epäviralliset RTK1 ja RTK2 olisi mukava saada virallisiksi.
 |
| Tikru |
Haasteita Ruutin kanssa on edelleen rauhoittumisen kanssa. Erityisesti autot saavat vielä pikkumiehen vetämään volttia ja agility kierrokset kaakkoon. Agilityssä oli ongelmana kiihtymisen seurauksena tullut pureminen, mutta onneksi tästä on nyt päästy hyvin eroon ja focus alkaa olemaan oikeassa asiasssa.
Ruutin kanssa ensivuonna treenataan ja hiotaan vielä agilityä. Kisoihin ei luultavasti ole asiaa kuin vasta aikaisintaan syksyllä/talvella 2015. Rally-Toko kisaaminen pitäisi myös Ruutin kanssa korkata ensivuonna, ja tavoitteena olisi saada Ruutille ensivuonna RTK1.
 |
| Ruuti |
Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille ja mahtavaa Uutta Vuotta 2015!
lauantai 1. marraskuuta 2014
Ohjaustekniikka vol 1 ja 2
Tikrun kanssa olemme osallistuneet Etelä-Suomen Shelttien järjestämään hyppytekniikka koulutukseen. Kurssi on joka toinen lauantai aina 2 tuntia kerrallaan. Nyt takana on jo kaksi erittäin antoisaa kertaa.
Agilityn harrastaminen on meillä ollut vain esteiden suorittamista ja herran haltuun jos se on hyvin mennyt. Nyt kolmosten kisoihin pitäisi mennä, ja oli aika herätä todellisuuteen. Hyppytekniikka koiran osalta on laitettu kuntoon ja nyt olikin sitten ohjaajan vuoro opetella ohjaustekniikkaa. Täytyy sanoa että pieni ihme oli että ykköset ja kakkoset selvitin pelkillä valsseilla ja takaaleikkauksilla ;)
Olen myös oppinut näkemään agilityn hyvin erilaisesta näkökulmasta tämän kurssin ansiosta. Ennen tehtiin esteitä esteen jälkeen, mutta nyt minulle valkeni että todellisuudessa ohjaan koiran liikeratoja. Ne esteen tulevat sitten koiran eteen ja koirahan suorittaa ne. Toinen asia: PYSY POISSA KOIRAN TIELTÄ ! Saattaa helpottaa molempien liikkumista radalla ;) Ja kolmas opittu asia: pidä AINA katse koirassa! Toki esimerkiksi jaakotusta tehdessä ei manaajameininkiin tarvitse mennä, mutta tässäkin koira katoaa vain nanosekunniksi ohjaajan näkökentän ulkopuolelle. Neljäs asia: harjoittele aina uudet kuviot ihan issekseen ilman koiraa, tai käytä ihmistä koirana. Koira otetaan vasta sitten harjoittelemaan kun itse tietää ja osaa ohjauksen tehdä, ilman 64 kertaista hidastusta. Ja se tärkein: pidä hyppykorkeudt matalana, mieluusti 15-20 cm. Uusissa ohjauksissa on muutenkin niin monta muuttuvaa tekijää ja on täysin turhaa rasittaa koiraa korkeilla hypyillä. Korkeat / korkeammat hypyt otetaan mukaan vasta sitten kun ohjaus sujuu ongelmitta niin ohjaaajaltta kuin koiralta.
Ensimmäisenä viikonloppuna käytiin läpi pakkovalssi, pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-jaakotus ja saksalainen. Kolme ensimmäistä vielä sujuikin ihan mukavasti, mutta se saksalainen... Aina on joku varpaanpää, katse tai muutenvaan ohjaaja kuutamolla. Ihan mukavasti se nyt sitten toisella kerralla sujui, ja oltiinhan me sitä treenattukin. Kuitenkin aina jotain petrattavaa on.
Toisena viikonloppuna harjoiteltiin jaakotusta, vastakäännöstä, sylivekkiä sekä sylkkäriä. Jaakotus sujui Tikrun kanssa todella hyvin, ja vielä paremmin kun mä lopetin huitomisen ;). Vastakäännös Tikrun kanssa on vaikea, erityisesti kun loivempaa käännöstä piti tehdä. Tikru reagoi niin herkästi vartalon suuntiin, joten tätä täytyy vielä hioa. Sylivekki käytiin ihan "teoria" tasolla, eli sitä ei vielä koiran kanssa tehty. Tätä täytynee treenata ensiviikon lauantai treeneissä. Sylkkäri oli aika makea ohjaus, ja mahdollistaa tosi kivasti koiran nopean kääntymisen ihan pienellä ranneliikkeellä. Tämän harjottelu jäi vielä hieman kesken, mutta hyvälle alulle saatiin se jo kuitenkin.
Tämä kurssi on ollut kerrassaan todella antoisa, ja odotan innolla että pääsen treenaamaan ohjauksia ja kokeilemaan niitä myös tuon agilitytykki Ruutin kanssa. Erityisesti aakeat laakeat kaarrokset ovat Ruutille kovin ominaisia, joten täytenee kokeilla miten jaakotus tai vastakäännös sujuu vai häviääkö mulla koira maatakiertävälle radalla.
Ainiin, ja vaikka pidän itseäni suhtellisen hyväkuntoisena edelleenkin, huomasin ensimmäisen treenikerran jälkeisenä päivänä omistavani kylkilihakset. Innolla odotan saanko huomennakin kierähtää sängystä ylös ! Se on onneksi hyvää kipua!
.jpg)
Agilityn harrastaminen on meillä ollut vain esteiden suorittamista ja herran haltuun jos se on hyvin mennyt. Nyt kolmosten kisoihin pitäisi mennä, ja oli aika herätä todellisuuteen. Hyppytekniikka koiran osalta on laitettu kuntoon ja nyt olikin sitten ohjaajan vuoro opetella ohjaustekniikkaa. Täytyy sanoa että pieni ihme oli että ykköset ja kakkoset selvitin pelkillä valsseilla ja takaaleikkauksilla ;)
Olen myös oppinut näkemään agilityn hyvin erilaisesta näkökulmasta tämän kurssin ansiosta. Ennen tehtiin esteitä esteen jälkeen, mutta nyt minulle valkeni että todellisuudessa ohjaan koiran liikeratoja. Ne esteen tulevat sitten koiran eteen ja koirahan suorittaa ne. Toinen asia: PYSY POISSA KOIRAN TIELTÄ ! Saattaa helpottaa molempien liikkumista radalla ;) Ja kolmas opittu asia: pidä AINA katse koirassa! Toki esimerkiksi jaakotusta tehdessä ei manaajameininkiin tarvitse mennä, mutta tässäkin koira katoaa vain nanosekunniksi ohjaajan näkökentän ulkopuolelle. Neljäs asia: harjoittele aina uudet kuviot ihan issekseen ilman koiraa, tai käytä ihmistä koirana. Koira otetaan vasta sitten harjoittelemaan kun itse tietää ja osaa ohjauksen tehdä, ilman 64 kertaista hidastusta. Ja se tärkein: pidä hyppykorkeudt matalana, mieluusti 15-20 cm. Uusissa ohjauksissa on muutenkin niin monta muuttuvaa tekijää ja on täysin turhaa rasittaa koiraa korkeilla hypyillä. Korkeat / korkeammat hypyt otetaan mukaan vasta sitten kun ohjaus sujuu ongelmitta niin ohjaaajaltta kuin koiralta.
Ensimmäisenä viikonloppuna käytiin läpi pakkovalssi, pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-jaakotus ja saksalainen. Kolme ensimmäistä vielä sujuikin ihan mukavasti, mutta se saksalainen... Aina on joku varpaanpää, katse tai muutenvaan ohjaaja kuutamolla. Ihan mukavasti se nyt sitten toisella kerralla sujui, ja oltiinhan me sitä treenattukin. Kuitenkin aina jotain petrattavaa on.
Toisena viikonloppuna harjoiteltiin jaakotusta, vastakäännöstä, sylivekkiä sekä sylkkäriä. Jaakotus sujui Tikrun kanssa todella hyvin, ja vielä paremmin kun mä lopetin huitomisen ;). Vastakäännös Tikrun kanssa on vaikea, erityisesti kun loivempaa käännöstä piti tehdä. Tikru reagoi niin herkästi vartalon suuntiin, joten tätä täytyy vielä hioa. Sylivekki käytiin ihan "teoria" tasolla, eli sitä ei vielä koiran kanssa tehty. Tätä täytynee treenata ensiviikon lauantai treeneissä. Sylkkäri oli aika makea ohjaus, ja mahdollistaa tosi kivasti koiran nopean kääntymisen ihan pienellä ranneliikkeellä. Tämän harjottelu jäi vielä hieman kesken, mutta hyvälle alulle saatiin se jo kuitenkin.
Tämä kurssi on ollut kerrassaan todella antoisa, ja odotan innolla että pääsen treenaamaan ohjauksia ja kokeilemaan niitä myös tuon agilitytykki Ruutin kanssa. Erityisesti aakeat laakeat kaarrokset ovat Ruutille kovin ominaisia, joten täytenee kokeilla miten jaakotus tai vastakäännös sujuu vai häviääkö mulla koira maatakiertävälle radalla.
Ainiin, ja vaikka pidän itseäni suhtellisen hyväkuntoisena edelleenkin, huomasin ensimmäisen treenikerran jälkeisenä päivänä omistavani kylkilihakset. Innolla odotan saanko huomennakin kierähtää sängystä ylös ! Se on onneksi hyvää kipua!
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Hyppytekniikka viikonloppu
Tikrun kanssa vietettiin koko viikonloppu Ulla Kaukosen hyppytekniikan peruskurssilla. Viikonloppu oli rankka, mutta erittäin antoisa meille molemmille. Molemmat päivät olivat 8 tuntisia, 2 tuntia teoriaa ja loput harjotteita.
Luennoilla käytiin läpi mm. koiran fysiikkaa, sen kehittämistä ja harjoittamista. Motivaatiota sekä itsenäisyyttä ja näiden merkitystä koiran hyppäämiseen. Hyppytekniikan kaikki osa-alueet käytiin todella tarkasti ja erittäin informatiivisesti läpi sekä hyppytekniikan kehittämistä. Monta kertaa tuli ahaa elämyksiä ja niin tietenkin ajatuksia päähän. Useasti jäin pohtimaan, että mitä kaikkea sitä on tullutkaan treenattua väärin ja miten tuota hyppytekniikkaa onkin "aliarvostanut". Koira kuitenkin uransa aikana hyppää noin 46 000 kertaa ja miten väärä hyppytekniikka todellakin voi rikkoa koiran kropan.
Harjotteiden avulla arvioitiin koiran hyppytekniikkaa: painonsiirtoa ennen hyppyä, hypyn kaarta ja laskeutumista; hyppyetäisyyden ja -kulman arviointia. Ja sitten alkoikin korjaaminen. Tikru arvioi etäisyydet ja kulman hyvin, painonsiirto takapäälle ennen hyppyä tulee hyvin, mutta... se pään pentele nousee hypyn lakipisteessä ylös, jolloin alastulo on liian etupainotteinen. Tämän seurauksena hyppy ei ole "taloudellinen" kropalle, ja rasittaa erityisesti etupäätä. Pään nostaminen hypyn yläkaarella saa myös aikaan selän "notkahtamisen", mikä selittää Tikrun lannerangan jumit. Tätäpä sitten aloitettiin korjata, ja katsottiin harjotteet joilla saan Tikrun hyppäämään oikein. Hyppytekniikka kun saadaan kuntoon, ei se rasita kroppaa ja koira myös saa nopeutta radalla.
Nyt sitten kerran viikossa hyppytreeni aina ennen normi treeniä, jotta toi vanha "lihasmuisti" hypystä saadaan pois ja uusi "hermorata" avattua. Lohdullista että tähän menee se 4-6 kuukautta :) Vanha koiraa oppii uusia temppuja, mutta pitkällä kärsivällisellä treenillä.
Nyt pitää sitten tsekata tuon rämäpää Ruutin tekniikkakin. Lohdullista on se, että Ruutin mahdollisiin ongelmiin pystytään puuttumaan vielä helposti. Voisin väittää että Ruutilla ei edes tekniikkaa hyppäämiseen ole, se vain painaa yli niin lujaa kun moottorilla pääsee.
Täytyy suositella kyllä koiran hyppytekniikan "tarkastuttamista" ammattilaisella. Useat jumit ja mahdolliset tulevaisuuden vammat voitaisiin välttää, jos koira vain hyppäisi oikein. Valitettavasti hyppääminen on taito, se hyvin harvoin tulee luonnostaan koiralta, erityisesti agilityradan korkeuksien hyppääminen oikeaoppisesti siinä vauhdissa, häiriössä ja ohjaajan sählätessa ei ole oletusarvo.
Luennoilla käytiin läpi mm. koiran fysiikkaa, sen kehittämistä ja harjoittamista. Motivaatiota sekä itsenäisyyttä ja näiden merkitystä koiran hyppäämiseen. Hyppytekniikan kaikki osa-alueet käytiin todella tarkasti ja erittäin informatiivisesti läpi sekä hyppytekniikan kehittämistä. Monta kertaa tuli ahaa elämyksiä ja niin tietenkin ajatuksia päähän. Useasti jäin pohtimaan, että mitä kaikkea sitä on tullutkaan treenattua väärin ja miten tuota hyppytekniikkaa onkin "aliarvostanut". Koira kuitenkin uransa aikana hyppää noin 46 000 kertaa ja miten väärä hyppytekniikka todellakin voi rikkoa koiran kropan.
Harjotteiden avulla arvioitiin koiran hyppytekniikkaa: painonsiirtoa ennen hyppyä, hypyn kaarta ja laskeutumista; hyppyetäisyyden ja -kulman arviointia. Ja sitten alkoikin korjaaminen. Tikru arvioi etäisyydet ja kulman hyvin, painonsiirto takapäälle ennen hyppyä tulee hyvin, mutta... se pään pentele nousee hypyn lakipisteessä ylös, jolloin alastulo on liian etupainotteinen. Tämän seurauksena hyppy ei ole "taloudellinen" kropalle, ja rasittaa erityisesti etupäätä. Pään nostaminen hypyn yläkaarella saa myös aikaan selän "notkahtamisen", mikä selittää Tikrun lannerangan jumit. Tätäpä sitten aloitettiin korjata, ja katsottiin harjotteet joilla saan Tikrun hyppäämään oikein. Hyppytekniikka kun saadaan kuntoon, ei se rasita kroppaa ja koira myös saa nopeutta radalla.
Nyt sitten kerran viikossa hyppytreeni aina ennen normi treeniä, jotta toi vanha "lihasmuisti" hypystä saadaan pois ja uusi "hermorata" avattua. Lohdullista että tähän menee se 4-6 kuukautta :) Vanha koiraa oppii uusia temppuja, mutta pitkällä kärsivällisellä treenillä.
Nyt pitää sitten tsekata tuon rämäpää Ruutin tekniikkakin. Lohdullista on se, että Ruutin mahdollisiin ongelmiin pystytään puuttumaan vielä helposti. Voisin väittää että Ruutilla ei edes tekniikkaa hyppäämiseen ole, se vain painaa yli niin lujaa kun moottorilla pääsee.
Täytyy suositella kyllä koiran hyppytekniikan "tarkastuttamista" ammattilaisella. Useat jumit ja mahdolliset tulevaisuuden vammat voitaisiin välttää, jos koira vain hyppäisi oikein. Valitettavasti hyppääminen on taito, se hyvin harvoin tulee luonnostaan koiralta, erityisesti agilityradan korkeuksien hyppääminen oikeaoppisesti siinä vauhdissa, häiriössä ja ohjaajan sählätessa ei ole oletusarvo.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Kakkosista kolmosiin
Nyt siinä sitten kävi niin että, 13 lähtöä agilityä kisattu ja kolmoset kutsuvat. Muutamat viismeiset kakkosten kisat menivät epäonnen painamina, mutta tänään HAUn kisoista irtosi se viimeinen SERT. Tikrun vauhti ei ollut sitä mitä se normaalisti on ja yhden melkein renkaalle karkaamisen sain pelastettua napakalla TÄÄLLÄ karjaisulla, mutta nolla se sieltä irtosi ja SERT. Kepit ja kontaktit tehtiin taas todella tarkasti ja maltillisesti. Olen enemmänkin kuin tyytyväinen.
Täytynee vain hieman moittia tuota Purina Areenan alustaa... Hiekka pohja, jossa jotain helkutin huopapaloja, oli alustana todella liukas ja epämiellyttävä. Tikrunkin hypyistä ja vauhdista huomasi että ei se oikein alustan pitävyyteen luottanut. Ja niitä pirskutin huopapaloja oli minun INOVeiden nastojen välissä...Tuonne ei kyllä uudestaan mennä kisaamaan ellei pohjalle jotain tehdä.
Nyt sitten alkaa ankara hiominen talven ajan. Kisataukoa pidetään ja ensi keväänä sitten kolmosiin onnea kokeilemaan. Nyt vietetään tiukka talvitreenauskausi, on hyppytekniikkakurssia, ohjaustekniikka kurssia ja perus treenausta.
Täytynee vain hieman moittia tuota Purina Areenan alustaa... Hiekka pohja, jossa jotain helkutin huopapaloja, oli alustana todella liukas ja epämiellyttävä. Tikrunkin hypyistä ja vauhdista huomasi että ei se oikein alustan pitävyyteen luottanut. Ja niitä pirskutin huopapaloja oli minun INOVeiden nastojen välissä...Tuonne ei kyllä uudestaan mennä kisaamaan ellei pohjalle jotain tehdä.
Nyt sitten alkaa ankara hiominen talven ajan. Kisataukoa pidetään ja ensi keväänä sitten kolmosiin onnea kokeilemaan. Nyt vietetään tiukka talvitreenauskausi, on hyppytekniikkakurssia, ohjaustekniikka kurssia ja perus treenausta.
.jpg) |
| Tikrun A tekniikkaa |
Keväällä tulee sitten kova pudotus tässä menestystarinassa kun radat ja kilpakumppanit kovenee.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Kakkosen menestystä ja lihashuoltoa
KKSn elokisoissa pyörähdettiin kuumana tiistai-iltana Tikrun kanssa. Kisahalli oli kuuma, mutta onneksi eri luokkien kisat olivat kivasti järjestetty eri iltoina, joten kaikki sujui todella jouhevasti. Tikru oli tosi hyvällä vireellä ja intona, vaikka aina hallikisat ovat semmoinen pieni jännitystekijä Tikrun kanssa. Tällä kertaa halli ei haitannut, vaan sinne mentiin häntä pystyssä ja huutaen.
Rata oli haastava ja ihanneaika sekä etenemisnopeus oli nostettu suhteellisen vaativaksi kolmenkymmenen asteen helteelle. Tuomari Pertti Siimes oli kaivanut junioreiden EO radan ja asetti etenemisnopeuden agilityradalle 3,4 m/s. Tämä näkyi kyllä virheiden määrässä radalla sekä ihanneaikojen ylityksillä. Kaikista säkäluokista kahdessa lähdössä tuli ainoastaan kaksi ihanneajan alitusta ja ainoastaan kolme nollaa. Lähtöjä yhteensä oli kuitenkin 39.
Toinen rata oli sama rata, mutta väärinpäin.
C agilityradalla Tikru teki hienosti töitä, ohjautui nätisti ja otti kontaktit todella hyvin. Tästä sitten irtosikin nollavoitto ja LUVA. Se oli sitten ensimmäinen LUVA kakkosista. JEJ !
Agilityrata C MEDI 2 nollavoitto -> LUVA
Olin niin onnellinen tuosta ekasta radasta, että lähdinkin ehkä hieman kevyellä ohjauksella toiseen rataan. Keinun jälkeen en ottanut kunnolla Tikrua haltuun ja kepeille sisäänmeno menikin sitten väärältä puolelta. Tästä irtosi sitten ensimmäinen vitonen. Toinen täysin turha vitonen tuli kahden hypyn ohjauksesta, ohjasin laiskasti ja annoin vielä väärän käskyn (hyppy kierrä käskyn sijaan). Tikrun vauhti virheistä huolimatta oli niin hyvä että ihanneaika ei edes ylittynyt. Kuitenkin tällä puserruksella irtosi kakkos sijoitus.
Seuraavana päivänä pääsivät Ruuti ja Tikru osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Tikrua on aikaisemminkin käsitelty, mutta Ruutille tämä oli ensimmäinen kerta. Tikrulla on tyypillisiä agilitykoiran jumeja, jotka aukeavat hyvin pienellä käsittelyllä. Hieman jumia etupäässä ja hieman takapäässä, ei kuitenkaan mitään isompaa. Ruuti oli hieman ihmeissään käsittelystä, vaikka onkin tottunut jo hierontaan. Oli niin ihanaa, mutta jotenkin niin epäilyttävää. Ruutilla ei juurikaan isompia jumeja ollut, lähinnä nuoren miehen sekopäisen riehumisen aiheuttamia pieniä lukkoja. Lukot aukesivat hyvin ja mitään ongelmallista ei siis ollut. Molemmilla siis lukot taas avattu ja riehuminen taas alkakoon.
Seuraava osteopaatin käsittely taas sitten kolmen kuukauden päästä. Eli noin neljä kertaa vuodessa nämä meidän karvaturrit siellä käyvät. Hierontaa on aina sitten siinä välissä, mutta noin kahden kuukauden välein. Kummallakaan ei ole mitään isompaa koskaan ollut, normaaleja agilitykoiran / riehumisen aikaansaamia jumeja, mutta näillä pyritään ennakoimaan sitä että mussukoiden kropat kestävät tämän aktiivisen elämän.
Pitäisiköhän sitä itsellekin jotain kropanhuoltoa harkita...
Rata oli haastava ja ihanneaika sekä etenemisnopeus oli nostettu suhteellisen vaativaksi kolmenkymmenen asteen helteelle. Tuomari Pertti Siimes oli kaivanut junioreiden EO radan ja asetti etenemisnopeuden agilityradalle 3,4 m/s. Tämä näkyi kyllä virheiden määrässä radalla sekä ihanneaikojen ylityksillä. Kaikista säkäluokista kahdessa lähdössä tuli ainoastaan kaksi ihanneajan alitusta ja ainoastaan kolme nollaa. Lähtöjä yhteensä oli kuitenkin 39.
Toinen rata oli sama rata, mutta väärinpäin.
 |
| Agility rata C Tuomari Pertti Siimes MEDI 2 |
Agilityrata C MEDI 2 nollavoitto -> LUVA
Olin niin onnellinen tuosta ekasta radasta, että lähdinkin ehkä hieman kevyellä ohjauksella toiseen rataan. Keinun jälkeen en ottanut kunnolla Tikrua haltuun ja kepeille sisäänmeno menikin sitten väärältä puolelta. Tästä irtosi sitten ensimmäinen vitonen. Toinen täysin turha vitonen tuli kahden hypyn ohjauksesta, ohjasin laiskasti ja annoin vielä väärän käskyn (hyppy kierrä käskyn sijaan). Tikrun vauhti virheistä huolimatta oli niin hyvä että ihanneaika ei edes ylittynyt. Kuitenkin tällä puserruksella irtosi kakkos sijoitus.
 |
| Ylpeä Tikru jälleen palkintojensa kanssa |
Seuraavana päivänä pääsivät Ruuti ja Tikru osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Tikrua on aikaisemminkin käsitelty, mutta Ruutille tämä oli ensimmäinen kerta. Tikrulla on tyypillisiä agilitykoiran jumeja, jotka aukeavat hyvin pienellä käsittelyllä. Hieman jumia etupäässä ja hieman takapäässä, ei kuitenkaan mitään isompaa. Ruuti oli hieman ihmeissään käsittelystä, vaikka onkin tottunut jo hierontaan. Oli niin ihanaa, mutta jotenkin niin epäilyttävää. Ruutilla ei juurikaan isompia jumeja ollut, lähinnä nuoren miehen sekopäisen riehumisen aiheuttamia pieniä lukkoja. Lukot aukesivat hyvin ja mitään ongelmallista ei siis ollut. Molemmilla siis lukot taas avattu ja riehuminen taas alkakoon.
Seuraava osteopaatin käsittely taas sitten kolmen kuukauden päästä. Eli noin neljä kertaa vuodessa nämä meidän karvaturrit siellä käyvät. Hierontaa on aina sitten siinä välissä, mutta noin kahden kuukauden välein. Kummallakaan ei ole mitään isompaa koskaan ollut, normaaleja agilitykoiran / riehumisen aikaansaamia jumeja, mutta näillä pyritään ennakoimaan sitä että mussukoiden kropat kestävät tämän aktiivisen elämän.
Pitäisiköhän sitä itsellekin jotain kropanhuoltoa harkita...
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
Tikrun toiset agilitykisat
Ensimmäisen erittäin menestyksekkään kisapäivän jälkeen tuntui vaikealta lähteä uudelleen kisaamaan. Kun takana on kaksi nollavoittoa, ei oikein osannut tavoitteita asettaa. Jännitti, mutta ei kuitenkaan jännittänyt. Eikä myöskään oikein osannut asennoitua. Ei tämän näin hyvin pitänyt mennä.
Haminassa kisoissa oli kuuma, lähes + 30 astetta ja hiekka pöllysi. Ensimmäinen rata oli ihan kiva ja suoraviivainen. Tikrulla oli todella hyvä vire ja vauhti, mutta se kostautui siinä että en varmistanut keppejä kunnolla loppuun vaan hätäilin itse liikaa. Toinen virhe tulikin sitten keinulla, vauhti keinulle oli hyvä, mutta en himmannut tarpeeksi, jolloin tuli lentokeinu. Sen verran hyvä ärräpää tässäkohtaa pääsi, että toisen radan kontaktit Tikru teki varmasti!
Toinen rata meni ihan kivasti. Vauhti ei ollut Tikrun parhaimmistoa. Kuumuus sekä yksi lähtö alla verotti hieman vauhtia. Kuitenkin Tikru teki erittäin hyvin, varmasti ja tarkasti. Kontakteihin olin ihan tyytyväinen. Ja kuten videoltakin kuuluu, keinun pelasin varman päälle :D
Tikrun nollarata
Ja tietysti tässä vielä muutama kuva meidän tiimistä, sekä ylpeästä Tikrusta saavutettuaan ensimmäisen agilitySERTin ja luokkanousun kakkosiin.
Haminassa kisoissa oli kuuma, lähes + 30 astetta ja hiekka pöllysi. Ensimmäinen rata oli ihan kiva ja suoraviivainen. Tikrulla oli todella hyvä vire ja vauhti, mutta se kostautui siinä että en varmistanut keppejä kunnolla loppuun vaan hätäilin itse liikaa. Toinen virhe tulikin sitten keinulla, vauhti keinulle oli hyvä, mutta en himmannut tarpeeksi, jolloin tuli lentokeinu. Sen verran hyvä ärräpää tässäkohtaa pääsi, että toisen radan kontaktit Tikru teki varmasti!
Toinen rata meni ihan kivasti. Vauhti ei ollut Tikrun parhaimmistoa. Kuumuus sekä yksi lähtö alla verotti hieman vauhtia. Kuitenkin Tikru teki erittäin hyvin, varmasti ja tarkasti. Kontakteihin olin ihan tyytyväinen. Ja kuten videoltakin kuuluu, keinun pelasin varman päälle :D
Tikrun nollarata
Ja tietysti tässä vielä muutama kuva meidän tiimistä, sekä ylpeästä Tikrusta saavutettuaan ensimmäisen agilitySERTin ja luokkanousun kakkosiin.
.JPG) |
| Hopea ei ole häpeä, varsinkin kun sillä irtosi SERT |
 |
| Ylpeä Tiikeri palkintojensa kanssa |
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Tikrun ensimmäiset agilitykisat
Olin ilmoittanut Tikrun Seinäjoelle Lagun virallisiin kisoihin jo muutamaa viikkoa sitten. Kesäloman alkaessa ajattelin että ehkäpä nyt jo on aika mennä kokeilemaan miten meidän käy. Kaksi ja puolivuotta on treenattu säännöllisesti, esteitä sekä ohjausta hiottu.
Tämä oli ensimmäinen kisakokemus minulla ja Tikrulla yhdessä. Koko alkuvikko jännitti, kävin päässäni läpi erilaisia tilanteita radalla sekä ohjauksia. Tavoitteena oli selvitä rata hengissä ja että meillä molemmilla olisi mukavaa.
Agilityrata oli ensimmäinen. Tikru oli hieman jännityksessä, ei ollut oikein varma että mitä täällä tehdään. Oli meteliä ja kiihtyneitä koiria. Vielä juuri ennen meidän vuoroa Tikru näytti siltä että mä häivyn. Yritin innostaa ja nostattaa sekä kiihdyttää. Lähtöviivalle jättäessä koiran, näytti Tikru vielä hyvin epäilevältä, että mitä täällä tapahtuu. Radalta kun pari kolme estettä oli saatu suoritettua, sai Tikrukin hieman vauhtia alleen. Vauhti ei ollut ihan sitä mitä se normaalisti oli, 3,95 m/s oli Tikrun nopeus, mutta tiesin että se pystyy parempaan. Yhden valssin itse hieman kompuroin ja yhdenputkesta ulostulon olisi pitänyt ottaa hieman paremmin haltuun. Muuten olen erittäin tyytyväinen nollavoittoon ja LUVAan.
Agilityrata
Olin ilmoittanut meidät vielä hyppyradalle, koska ajattelin että ensimmäinen menee harjoituksen piikkiin. Ekan voiton jälkeen ei tavoitteita enään ollut hyppyradalle. Olin jo niin onnellinen tuosta agilityradan voitosta ja perusvarmasta suorituksesta.
Hyppyradalle kun omaa vuoroa odottelimme, oli Tikru jo kovaa vauhtia menossa. Se katsoi mua ja yritti vain kiskoa radalle, että nyt mennään jo. Aivan eri moodi siis! Lähdössä se pääsi hieman varastamaan, mutta annettakoon tämän kerran anteeksi. Lähtöä siis pitää hieman taas jekutella treeneissä ;) Muuten olin erittäin tyytyväinen hyppyrataan. Rata oli todella kiva ja lujaa sai päästellä. Tikrun nopeus alkoikin jo olemaan lähes normaalia, eli 4,46 m/s. Ja olin haljeta riemusta kun näin meidän ajan, ja tajusin että voitto häämöttää. Nollavoitto ja LUVA sieltäkin sitten irtosi.
Hyppyrata
Voisin sanoa että aika messevät ekat kilpailut meillä oli, en olisi ikipäivänä uskonut!
Tämä oli ensimmäinen kisakokemus minulla ja Tikrulla yhdessä. Koko alkuvikko jännitti, kävin päässäni läpi erilaisia tilanteita radalla sekä ohjauksia. Tavoitteena oli selvitä rata hengissä ja että meillä molemmilla olisi mukavaa.
Agilityrata oli ensimmäinen. Tikru oli hieman jännityksessä, ei ollut oikein varma että mitä täällä tehdään. Oli meteliä ja kiihtyneitä koiria. Vielä juuri ennen meidän vuoroa Tikru näytti siltä että mä häivyn. Yritin innostaa ja nostattaa sekä kiihdyttää. Lähtöviivalle jättäessä koiran, näytti Tikru vielä hyvin epäilevältä, että mitä täällä tapahtuu. Radalta kun pari kolme estettä oli saatu suoritettua, sai Tikrukin hieman vauhtia alleen. Vauhti ei ollut ihan sitä mitä se normaalisti oli, 3,95 m/s oli Tikrun nopeus, mutta tiesin että se pystyy parempaan. Yhden valssin itse hieman kompuroin ja yhdenputkesta ulostulon olisi pitänyt ottaa hieman paremmin haltuun. Muuten olen erittäin tyytyväinen nollavoittoon ja LUVAan.
Agilityrata
Olin ilmoittanut meidät vielä hyppyradalle, koska ajattelin että ensimmäinen menee harjoituksen piikkiin. Ekan voiton jälkeen ei tavoitteita enään ollut hyppyradalle. Olin jo niin onnellinen tuosta agilityradan voitosta ja perusvarmasta suorituksesta.
Hyppyradalle kun omaa vuoroa odottelimme, oli Tikru jo kovaa vauhtia menossa. Se katsoi mua ja yritti vain kiskoa radalle, että nyt mennään jo. Aivan eri moodi siis! Lähdössä se pääsi hieman varastamaan, mutta annettakoon tämän kerran anteeksi. Lähtöä siis pitää hieman taas jekutella treeneissä ;) Muuten olin erittäin tyytyväinen hyppyrataan. Rata oli todella kiva ja lujaa sai päästellä. Tikrun nopeus alkoikin jo olemaan lähes normaalia, eli 4,46 m/s. Ja olin haljeta riemusta kun näin meidän ajan, ja tajusin että voitto häämöttää. Nollavoitto ja LUVA sieltäkin sitten irtosi.
Hyppyrata
Voisin sanoa että aika messevät ekat kilpailut meillä oli, en olisi ikipäivänä uskonut!
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Ruuti harjoittelee ID hajuerottelua
Ruutin kanssa käytiin keväällä Johanna Pyhtilän ID hajuerottelukurssi. Tarkoituksena on siis erottaa etsittävä ihmishaju muiden hajujen joukosta. Ruuti oli heti alusta asti todella taitava ja käytti hienosti nenää. Tällä hetkellä (kuten videossakin on) Ruuti pystyy erottamaan oikean hajun kolmen muun ihmishajun joukosta.
Ruutilla on tapana varmistaa aina oikea haju, eli käymällä vielä tsekkaamassa muut hajut ennen kuin merkkaa oikean hajun. Merkkaaminen tapahtuu "jähmettymällä" oikealle hajulle naama kupissa kiinni. Toki vielä intoa ja kärsimättömyyttä on sen verran että hieman tuota lottoamistakin tapahtuu :D
Nyt vielä vähän treeniä pikkujannulle jotta voidaan siirtyä esine-etsintään. Olin ajatellut että timanttikorut ja setelit olisivat hyvä kohde!
Ruutilla on tapana varmistaa aina oikea haju, eli käymällä vielä tsekkaamassa muut hajut ennen kuin merkkaa oikean hajun. Merkkaaminen tapahtuu "jähmettymällä" oikealle hajulle naama kupissa kiinni. Toki vielä intoa ja kärsimättömyyttä on sen verran että hieman tuota lottoamistakin tapahtuu :D
Nyt vielä vähän treeniä pikkujannulle jotta voidaan siirtyä esine-etsintään. Olin ajatellut että timanttikorut ja setelit olisivat hyvä kohde!
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Kesn hulinaa ja tavoitteita
Kevät on hurahtanut vauhdilla ohitse. Treeneissä on juostu ja TOKOa sekä Rally-Tokoa hiottu niin Ruutilla kuin Tikrullakin. Kisaaminen näiden lajien osalta on tauolla. Tavoitteina Tikrulla olisi saada TOKOsta TK1 ensi vuonna sekä Rally-Tokon RTK1 ja RTK2 tulokset virallisiksi. Ruutin kanssa olisi tavoitteena ensivuodella RTK1 ja RTK2. Näitä tässä nyt sitten loppuvuosi hiotaan, jotta olemme priimakunnossa näiden osalta ensivuonna.
Tikru on kehittynyt agilityssä huimasti, ja olen jopa harkinnut kisaamistakin. Kunhan tässä saan kepit ja kontaktit kuntoon, niin sitten voisi lähteä kokeilemaan :D Suurin murheenkryyni tällä hetkellä kuitenkin ovat kepit. Tikru tekee ne, mutta tekee laiskasti ja on jo puolessa välissä sitä mieltä että paska juttu, mä lopetan... Tätä täytyy siis hioa ja kerätä sitä agility intoa myös keppeihin.
Tämän kesän missiona olisi nyt juosta Tikrun kanssa näyttelyissä. Yksi Tallinnan reissu takana, Norja ja lisää Viroa edessä. Ensimmäisestä Tallinnan reissusta ei paljon jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Yrittänyttä ei laiteta ja matka jatkuu. Tavoitteena olisi saada Viron muotovalio, mutta ei nyt kuitenkaan odotella ihan liikoja :D. Onneksi Tikru nauttii tuosta näyttelyhumputuksesta sekä kehäjuoksusta ja tuomarien pussailusta !
Ruuti ja Tikru toivottavat oikein aurinkoista ja makoisaa kesää !
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Kevään tapahtumia
Kevät alkoi ja meni. Siltä tuntuu kun viikon vain menevät, kohta on pääsiäinen ja vappu... ja meidän pikkuinen tuli jo 1 vuoden ikään. 1 vuotias lahjaksi Ruutille ihanat omistajat päättivät antaa kastraation. Kaikki meni aivan loistavasti operaatiossa ja Ruuti oli taas onnelinen pöllyistä. Järjetön kuuppapää toipui ensijärkytyksestä ja päätti käyttää päässä törröttävää kuuppaa isännän ja emännän pohkeiden runteluun sekä Tikrun pahoipitelyyn. Isäntä ja emäntä oppivat tehokaat väistöliikkeet pohkeiden runtelun välttämiseksi ja Tikru oppi poistamaan kuupan Ruutin päästä. Haava onneksi parani hyvin ja nopeasti, joten tätä tuhoamisvälinettä ei onneksi kovin pitkään tarvittu.
Kahden viikon kevyesti ottamisen jälkeen Ruuti suorastaan räjähti innosta päästessään taas treenaamaan ja juoksemaan. Tosta kaverista on kyllä iloa treenikentällä, tarmoa ja yrittämistä tuosta miehestä löytyy. Agilityssä saisi kyllä hieman vähemmän olla tuota intoa ja energiaa, jotta saataisiin kontrollia pidettyä. Kontaktien harjoittelemisesta tulee tuon kaverin kanssa kyllä haastavaa, koska suurinta huvia on päästä juoksemaan A niin lujaa että ylitys tehdään komealla kaarella ja alastulo pyörimällä ! Sitä itsehillintää ja kontrollia odottaessa...
Tikrun kanssa on ollut kevät hidasta etenemistä. Tikrulle Ricon pois meno oli poikkeuksellisen rankka, siihen päälle vielä muutamat ikävät kisa + treenitapahtumat, ja Tikru keksi itselleen treeneissä ääniherkkyyden. Parasta tässä oli se että ääniherkkyys kohdistuu treenitilaan, ei muualle, ja että meillä on paras kouluttaja ikinä purkamassa sitä. Kevään ajan on tehty töitä sen eteen että toimintakyky säilyy. Pahimmillaan Tikrulla meni toimintakyky kokonaisuudessaan ja lihapullatkin syljettiin. Nyt tilannetta on saatu purettua jo niin että toimintakyvyttömyyttä ei ole tullut viikkoihin, ja äänireagointi on lähinnä pälyilyä, pakenemisreaktioita ei ole tullut enään hetkeen. Treenaaminen on alkanut jo sujua mukavasti, Rally-Toko jäi tauolle ja nyt sitten tehdään TOKOa sekä humputellaan PiskiTiskin RyhmäRämässä. Se "vanha" Tikru on jo mukavasti nostanut päätään treeneissä ja mamma on saanut jo osakseen tuttua komentamista. Tästä propsit meidän mahtavalle kouluttajalle !!!
Kaikki nämä jännitystilat saivat ilmeisesti vielä Tikrun lihaksetkin jumiin. Normaalisti hierojan käydessä on hieman ollut maitohappoja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Nyt sitten oli lanneranka ihan jumissa, sekä vasen puoli. Kolme käyntiä osteopaatilla ja tiivistetyt hieronnat ovat näyttäneet tehneensä taas tehtävänsä. Jumit on saatu auki ja liike sekä käännökset ovat taas normaalit. Pitäisikö sitä itsellekin varata hieronta-aikaa....
Agilityssä jotain todella mahtavaa on taas tapahtunut. Jossain vaiheessa tuntui että junnattiin paikallaan, mutta nyt kontaktin on loksahtaneet paikalleen, kepit alkavat sujua, korvat ovat päässä ja meno on hurjaa. Pikkuhiljaa takaraivoissa alkaa tulemaan kummia ajatuksia agility kilpailuista... kesällä / kesän jälkeen voisi hieman epiksiä katsella jos tuo loksahdus pysyy paikallaan.
Tässähän tämä varhaiskevt on mennyt tohinalla... Neljät-viidet treenit viikossa, päivätyöt sekä PiskiTiski pitävät kyllä kiireisenä. Positiivistä tässä on se että ei tarvitse ainakaan miettiä että mitä sitä duunais.
Kahden viikon kevyesti ottamisen jälkeen Ruuti suorastaan räjähti innosta päästessään taas treenaamaan ja juoksemaan. Tosta kaverista on kyllä iloa treenikentällä, tarmoa ja yrittämistä tuosta miehestä löytyy. Agilityssä saisi kyllä hieman vähemmän olla tuota intoa ja energiaa, jotta saataisiin kontrollia pidettyä. Kontaktien harjoittelemisesta tulee tuon kaverin kanssa kyllä haastavaa, koska suurinta huvia on päästä juoksemaan A niin lujaa että ylitys tehdään komealla kaarella ja alastulo pyörimällä ! Sitä itsehillintää ja kontrollia odottaessa...
 |
| Ruuti |
Tikrun kanssa on ollut kevät hidasta etenemistä. Tikrulle Ricon pois meno oli poikkeuksellisen rankka, siihen päälle vielä muutamat ikävät kisa + treenitapahtumat, ja Tikru keksi itselleen treeneissä ääniherkkyyden. Parasta tässä oli se että ääniherkkyys kohdistuu treenitilaan, ei muualle, ja että meillä on paras kouluttaja ikinä purkamassa sitä. Kevään ajan on tehty töitä sen eteen että toimintakyky säilyy. Pahimmillaan Tikrulla meni toimintakyky kokonaisuudessaan ja lihapullatkin syljettiin. Nyt tilannetta on saatu purettua jo niin että toimintakyvyttömyyttä ei ole tullut viikkoihin, ja äänireagointi on lähinnä pälyilyä, pakenemisreaktioita ei ole tullut enään hetkeen. Treenaaminen on alkanut jo sujua mukavasti, Rally-Toko jäi tauolle ja nyt sitten tehdään TOKOa sekä humputellaan PiskiTiskin RyhmäRämässä. Se "vanha" Tikru on jo mukavasti nostanut päätään treeneissä ja mamma on saanut jo osakseen tuttua komentamista. Tästä propsit meidän mahtavalle kouluttajalle !!!
Kaikki nämä jännitystilat saivat ilmeisesti vielä Tikrun lihaksetkin jumiin. Normaalisti hierojan käydessä on hieman ollut maitohappoja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Nyt sitten oli lanneranka ihan jumissa, sekä vasen puoli. Kolme käyntiä osteopaatilla ja tiivistetyt hieronnat ovat näyttäneet tehneensä taas tehtävänsä. Jumit on saatu auki ja liike sekä käännökset ovat taas normaalit. Pitäisikö sitä itsellekin varata hieronta-aikaa....
Agilityssä jotain todella mahtavaa on taas tapahtunut. Jossain vaiheessa tuntui että junnattiin paikallaan, mutta nyt kontaktin on loksahtaneet paikalleen, kepit alkavat sujua, korvat ovat päässä ja meno on hurjaa. Pikkuhiljaa takaraivoissa alkaa tulemaan kummia ajatuksia agility kilpailuista... kesällä / kesän jälkeen voisi hieman epiksiä katsella jos tuo loksahdus pysyy paikallaan.
 |
| Tikru |
Tässähän tämä varhaiskevt on mennyt tohinalla... Neljät-viidet treenit viikossa, päivätyöt sekä PiskiTiski pitävät kyllä kiireisenä. Positiivistä tässä on se että ei tarvitse ainakaan miettiä että mitä sitä duunais.
tiistai 25. helmikuuta 2014
Ruutin sekä Janin Rally-Toko treenit ja muuta mukavaa
Tässä on nyt tovi treenailtu kaikkea mukavaa nuorukaisen kanssa. Kehitys on ollut positiivista ja nuoresta miehestä alkaa löytyä terää. Vaatimustaso on pidetty alempana kuin Tikrulla pentuvaiheessa mutta kuitenkin tiukkana. Yksi mikä on tuottanut valtavasti aloitteellisuutta (sheltiksi) on ollut koiran sheippaaminen. Suosittelen lämpimästi kaikille, sillä tuloksena on työinnoltaan sekä toimintojen tarjoamisen kanssa aktiivisempi koira kuin perinteisesti karkilla houkuteltu sessu.
Röyhkeyttä on kuten Tikrulla mutta näyttäisi, että herrasta tulee sisukkaampi tapaus.
Muutama esimerkki tästä miehisen egoilijan röyhkeydestä...
Agility treeneissä herran lempihuvi on viettää aikaa jäähyllä kun isäntää on mm purtu käteen, lahkeeseen, hihaan, pohkeeseen ja kenkään kun arvon korkeuden mielestä ohjaaja tekee virheen tai on liian hidas. Mikäs siinä sitten jäähyllä ollessa kun muut tekevät ja herra piippaa radalle.
Rally-Toko toinen hyvä esimerkki, työmotivaatio on hyvä vaikka palkkaa ei tule koko radalla, tätä kokeilin viime treeneissä, josta video linkkinä alla. Toki nyt palataan ajoittaiseen palkkaamiseen suorituksen aikana, jotta saadaa poimittua oikeaa toimintaa sekä pidettyä herran motivaatio kohdallaan.
Lisäksi TOKO treeneissä on alettu pitämään erilaista elämää kitinän, röhinän yms muiden veikeiden tapojen kautta ja sivulle tulossa yleensä pieni "murina" mukana. Seuruu tiivistyy koko ajan ja viistää nykyään jo jalkaa, mistä toki osa kiitos menee siihen, etten ole koiran päälle astunut ( vielä, huomaa hidas tahti videolla ;) ), allekirjoittaneen toimesta. Vire siis kaikin puolin kohdallaan ja toivonkin, että Ruutista tulee kovapäinen myös "mörkökauden" jälkeen, joka meillä on vääjäävästi tulossa...
Lenkeillä sitten tämä herra egoilee kyllä jo vähän liikaakin, koira rähisee hänen korkeudelleen, on välitön reaktio vetää häntä tanaan, hampaat esiin ja täysillä mukaan. On siinä huvittava näky kun vielä osittain pentukarvassa oleva egoisti yrittää olla kovaa jätkää. Tässä saa olla varovainen, ettei tule pysyvää rähisijää isännästä...
Osittain kaikki yllä oleva johti siihen jokaisen koiran omistavan miehen kauhuskenaarioon... Kassit pois... Niin puistattava kuin ajatus onkin, on se hyvä päätös koiran kannalta ja aika on varattu maaliskuulle.
Niin ja se video:
Röyhkeyttä on kuten Tikrulla mutta näyttäisi, että herrasta tulee sisukkaampi tapaus.
Muutama esimerkki tästä miehisen egoilijan röyhkeydestä...
Agility treeneissä herran lempihuvi on viettää aikaa jäähyllä kun isäntää on mm purtu käteen, lahkeeseen, hihaan, pohkeeseen ja kenkään kun arvon korkeuden mielestä ohjaaja tekee virheen tai on liian hidas. Mikäs siinä sitten jäähyllä ollessa kun muut tekevät ja herra piippaa radalle.
Rally-Toko toinen hyvä esimerkki, työmotivaatio on hyvä vaikka palkkaa ei tule koko radalla, tätä kokeilin viime treeneissä, josta video linkkinä alla. Toki nyt palataan ajoittaiseen palkkaamiseen suorituksen aikana, jotta saadaa poimittua oikeaa toimintaa sekä pidettyä herran motivaatio kohdallaan.
Lisäksi TOKO treeneissä on alettu pitämään erilaista elämää kitinän, röhinän yms muiden veikeiden tapojen kautta ja sivulle tulossa yleensä pieni "murina" mukana. Seuruu tiivistyy koko ajan ja viistää nykyään jo jalkaa, mistä toki osa kiitos menee siihen, etten ole koiran päälle astunut ( vielä, huomaa hidas tahti videolla ;) ), allekirjoittaneen toimesta. Vire siis kaikin puolin kohdallaan ja toivonkin, että Ruutista tulee kovapäinen myös "mörkökauden" jälkeen, joka meillä on vääjäävästi tulossa...
Lenkeillä sitten tämä herra egoilee kyllä jo vähän liikaakin, koira rähisee hänen korkeudelleen, on välitön reaktio vetää häntä tanaan, hampaat esiin ja täysillä mukaan. On siinä huvittava näky kun vielä osittain pentukarvassa oleva egoisti yrittää olla kovaa jätkää. Tässä saa olla varovainen, ettei tule pysyvää rähisijää isännästä...
Osittain kaikki yllä oleva johti siihen jokaisen koiran omistavan miehen kauhuskenaarioon... Kassit pois... Niin puistattava kuin ajatus onkin, on se hyvä päätös koiran kannalta ja aika on varattu maaliskuulle.
Niin ja se video:
maanantai 10. helmikuuta 2014
Tikrun agility treenit
Pitkästä aikaa taas tännekin tulee kirjoitettua... On ollut aika tasaista puurtamista treenisuuntamalla.
Ruutilla menee treenit perusasioiden opettelussa ja uudelleen opettelussa. Nimensä veroinen Ruuti on kaudessa "kassit laskeutuneet, ja kokeilen kaikea". Eli treenaaminenkin on ollut hieman tukkoista ja paikallaan junnaavaa. Maaliskuun puolessa välissä kilkuttimet poistuvat, joten eiköhän saada tuon hormoonihirviön aivotkin takaisin :D
Tikrulla on ollut hieman taantumista perus Rally-Toko ja Toko treenaamisessa. Seuruussa edistetään ja haahuillaan ja paikkamakuussa keksitään jotain syytä saada slaagia. Luoksetulossa tullaan suoraan sivulle, vaikka Tikru on opetettu tulemaan eteen ja siitä sivulle, korvat siis aina tässä välillä kateissa. Noutoa ei olla vähään aikaan otettu. Viimeksi tuossa kolme viikkoa sitten sain niin hyvää noutoa aikaiseksi, että ansaitsee siitä pienen tauon. Ei ole siis oikein ollut mitään tähteellistä kirjoitettavaa noista treeneistä.
Agilityssä on sujunut kuitenkin mukavasti. Muutaman viikon ajan hypyt eivät olleet oikein kohdallaan ja pituus meinäsi jäädä vajaaksi. Selvisi sitten että lanneranka oli jumissa. Kaksi akupunktiokäyntiä ja hieronta avasivat sitten tuon lannerangen ja taas hypyt kulkevat. Meillä kuitenkin hieroja käy säännöllisesti noin kuukauden - puolentoista välein, mutta painiminen pennun kanssa ja kahdet agitreenit viikossa olivat tehneet tehtävänsä. Back On Track on aina agility treeneissä käytössä, lämmittämään lihaksia ja myöskin auttamaan palautumisessa. Lämmittely ja jäähdyttely kävelyt tehdään aina agility treenien yhteyssä, mutta uskon myös tuolla metsäravaamisella ja pystypainilla olevan vaikutusta jumin syntymiseen. Onneksi jumi oli pieni ja aukesi hyvin. Muutamat treenit tuolloin jäi väliin, mutta tauko on aina välillä paikallaan... molemmille meille.
Korvatkin Tikrulla on välillä kateissa agility treeneissä, ja varsinkin ensimmäiset rinksat Tikru on haahuillut aivan omiaan. Muutin nyt hieman agitreenin alkurutiinia ja yritän ottaa parempaa kontrollia jo ennen ensimmäistä rataa. Tänään se sitten palkittiin. Korvat oli päässä, Tikru irtosi täydellisesti ja ohjautui kuin unelma. Saimme tehtyä putkeen kaksi aivan täydellistä rataa.
Alla ratapiirros tämän päivän treeneistä. Suokaa anteeksi piirroksen laatua, opettelen vasta tuon käyttöä.
Ruutilla menee treenit perusasioiden opettelussa ja uudelleen opettelussa. Nimensä veroinen Ruuti on kaudessa "kassit laskeutuneet, ja kokeilen kaikea". Eli treenaaminenkin on ollut hieman tukkoista ja paikallaan junnaavaa. Maaliskuun puolessa välissä kilkuttimet poistuvat, joten eiköhän saada tuon hormoonihirviön aivotkin takaisin :D
 |
| Ruuti ja sisko Nitro |
Tikrulla on ollut hieman taantumista perus Rally-Toko ja Toko treenaamisessa. Seuruussa edistetään ja haahuillaan ja paikkamakuussa keksitään jotain syytä saada slaagia. Luoksetulossa tullaan suoraan sivulle, vaikka Tikru on opetettu tulemaan eteen ja siitä sivulle, korvat siis aina tässä välillä kateissa. Noutoa ei olla vähään aikaan otettu. Viimeksi tuossa kolme viikkoa sitten sain niin hyvää noutoa aikaiseksi, että ansaitsee siitä pienen tauon. Ei ole siis oikein ollut mitään tähteellistä kirjoitettavaa noista treeneistä.
Agilityssä on sujunut kuitenkin mukavasti. Muutaman viikon ajan hypyt eivät olleet oikein kohdallaan ja pituus meinäsi jäädä vajaaksi. Selvisi sitten että lanneranka oli jumissa. Kaksi akupunktiokäyntiä ja hieronta avasivat sitten tuon lannerangen ja taas hypyt kulkevat. Meillä kuitenkin hieroja käy säännöllisesti noin kuukauden - puolentoista välein, mutta painiminen pennun kanssa ja kahdet agitreenit viikossa olivat tehneet tehtävänsä. Back On Track on aina agility treeneissä käytössä, lämmittämään lihaksia ja myöskin auttamaan palautumisessa. Lämmittely ja jäähdyttely kävelyt tehdään aina agility treenien yhteyssä, mutta uskon myös tuolla metsäravaamisella ja pystypainilla olevan vaikutusta jumin syntymiseen. Onneksi jumi oli pieni ja aukesi hyvin. Muutamat treenit tuolloin jäi väliin, mutta tauko on aina välillä paikallaan... molemmille meille.
Korvatkin Tikrulla on välillä kateissa agility treeneissä, ja varsinkin ensimmäiset rinksat Tikru on haahuillut aivan omiaan. Muutin nyt hieman agitreenin alkurutiinia ja yritän ottaa parempaa kontrollia jo ennen ensimmäistä rataa. Tänään se sitten palkittiin. Korvat oli päässä, Tikru irtosi täydellisesti ja ohjautui kuin unelma. Saimme tehtyä putkeen kaksi aivan täydellistä rataa.
Alla ratapiirros tämän päivän treeneistä. Suokaa anteeksi piirroksen laatua, opettelen vasta tuon käyttöä.
Toinen puolikas treeneistä tehtiin eteenlähetystä ja putkeen menoa pimeästä kulmasta. Tikru irtoo eteen kolmen hypyn verran hienosti, ja putkenkin löytää aina täydellisesti, mutta.... tällä kertaa olisi pitänyt mennä putkeen vasemmalle, EIKÄ oikealle kepeille... Kaksi kertaa vaikka käskyn annoin ajoissa, kaarsi Tiikeri oikealle kepeille. Mä en ymmärrä miten meidän molemmat sheltit rakastaa keppejä niin kovasti!
 |
| Tikru ja sisko Koru |
Pitänee kaivaa näköjään kamera taas esille, kun tuoreimmat kuvat koirista on useiden kuukausien takaa...
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Agiliitoa
Viikottaiset agility treenit sujuivat kutakuinkin niin Ruutilta kuin Tikrulta mallikkaasti. Ruutilla ei montaa kertaa takana ole, ja pienistä kärsivällisyyspuutteista huolimatta pieni mies menee oikein mallikkaasti.
Tikrulla agiliidossa puomi ja A ovat edelleen haasteita. Neitonen ei malttaisi ottaa kontakteja kunnolla joten seuraavissa treeneissä tehdään sitten pieni taktinen muutos. Kokeiltiin jo lauantaina tehdä puomilla sitä että alastulokontaktilla pitäisi istua. Tehtiin siis puomi, karjaisin koskee ja sitten perään istu. Tikru pysähtyi ja katsoi pöyristyneenä, että oletko tosissasi. No, kyllä se siihen istui, ja istuikin nätisti 2 on 2 off :D. Tällä tatiikalla sitten mennään puomia jatkossa. A:lle pitäisi vielä jotain keksiä. Kontaktin A:lla se ottaa tarkasti kun itse juoksen mukana. Tätä täytyy nyt sitten alkaa treenaamaan, että ottaisi kontaktin hyvin, vaikka itse juoksen missä tahansa.
Videossa Tikru ei ihan ole parhaimmassa nopeusvauhdissaan. Kolmen tunnin riekkuminen päivällä kavereiden kanssa vei suurimman terän pois vauhdista.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Rico 20.1.2008-7.12.2013
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja odotuksi, Rico selvisi taistelusta haimatulehduksen kanssa. Joulukuun alun ultrassa todettiin että haima ei ollut vaurioitunut ja että kaikki näytti hyvältä.
Seuraavana päivänä Rico oli poikkeuksellisen äkäinen.... No sitä se oli kyllä aina välillä muutenkin. Perjantaina, itsenäisyyspäivänä, oli Ricolla vaikeuksia laitaa maaten ja vaihtaa kylkeä. Tämäkin tapahtui parkaisuiden kera. Kävely teki kipeää, Ricolla oli lanneranka ihan köyryllä ja kävely oli selvästikin vaikeaa. Ei muuta kuin Apexille päivystykseen.
Rico aristi kahta lannerangan väliä, tai siis kiljui niihin koskettaessa. Välilevyt mitä ilmeisemmin. Ei muuta kuin Tramalin antoa maksimissaaan ja lepoa. Kotona Tramalista huolimatta kipukiljuminen jatkui. Eläinlääkärille soiton jälkeen todettin että annetaan Rimadyliä vielä lisäksi, vaikka riski haiman tulehtumisen kanssa on suuri. Tästäkin huolimatta kipuhuutaminen jatkui. Portaita oli vaikea kulkea, makuuasentoon meneminen oli vaivalloista, syliin nostaminen sai aikaan huudon... Aika Apexille oli varattu lauantai aamuksi, että menemme käymään jos kipuilu jatkuu.
Lauantaina sitten tilanne arvioitiin... Kipuun olisi pitänyt antaa vahva opioidi laastari, Norspan. Kolme kuukautta häkkilepoa, mutta lääkitys muuten olisi ollut vaikeaa, haiman tulehtumisriskin vuoksi, tulehduskipulääkkeitä ei olisi voinut käyttää. Ottaen huomioon kylmän ja liukkaan talven, mahdollisen leikkauksen ja sen toipumisen, Ricon nivelrikon ja haimatulehdusriskin, oli irti päästäminen tässä tilanteessa meidän ratkaisu.
Lauantaina 7.12.2013 Rico huokaisi helpotuksesta ja nukkui pois.
Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.
Seuraavana päivänä Rico oli poikkeuksellisen äkäinen.... No sitä se oli kyllä aina välillä muutenkin. Perjantaina, itsenäisyyspäivänä, oli Ricolla vaikeuksia laitaa maaten ja vaihtaa kylkeä. Tämäkin tapahtui parkaisuiden kera. Kävely teki kipeää, Ricolla oli lanneranka ihan köyryllä ja kävely oli selvästikin vaikeaa. Ei muuta kuin Apexille päivystykseen.
Rico aristi kahta lannerangan väliä, tai siis kiljui niihin koskettaessa. Välilevyt mitä ilmeisemmin. Ei muuta kuin Tramalin antoa maksimissaaan ja lepoa. Kotona Tramalista huolimatta kipukiljuminen jatkui. Eläinlääkärille soiton jälkeen todettin että annetaan Rimadyliä vielä lisäksi, vaikka riski haiman tulehtumisen kanssa on suuri. Tästäkin huolimatta kipuhuutaminen jatkui. Portaita oli vaikea kulkea, makuuasentoon meneminen oli vaivalloista, syliin nostaminen sai aikaan huudon... Aika Apexille oli varattu lauantai aamuksi, että menemme käymään jos kipuilu jatkuu.
Lauantaina sitten tilanne arvioitiin... Kipuun olisi pitänyt antaa vahva opioidi laastari, Norspan. Kolme kuukautta häkkilepoa, mutta lääkitys muuten olisi ollut vaikeaa, haiman tulehtumisriskin vuoksi, tulehduskipulääkkeitä ei olisi voinut käyttää. Ottaen huomioon kylmän ja liukkaan talven, mahdollisen leikkauksen ja sen toipumisen, Ricon nivelrikon ja haimatulehdusriskin, oli irti päästäminen tässä tilanteessa meidän ratkaisu.
Lauantaina 7.12.2013 Rico huokaisi helpotuksesta ja nukkui pois.
Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Ricon sairastelua
Kaikki on jotenkin pyörinyt Ricon ympärillä viimeiset viikot. Tiistaina oltiin taas yöpäivystyksessä kun iltaruoka tuli taas ylös bumerangina ja kipukohtaukset jatkuivat. Edellisenä iltana oli annettu viimeinen vatsansuojalääke, ja 24 tuntia myöhemmin alkoivat oireet taas. Päivystyksessä Aistissa otettiin verikoe, katsottiin siis kuivuminen. Rico oli siinä rajoilla olisiko pitänyt jäädä yöksi tiputukseen. Syke oli taas hidas ja ilmeisesti jotain ongelmaa vasemman kammion
täyttymisessa sekä hiussuonten virtauksessa oli. Se johtuiko tämä
kivusta, haimatulehduksesta vai mistä, jäi aikas lailla auki. Eläinlääkäri sitten päätti kuitenkin antaa pelkät pahoinvointilääkkeet ja nestettä ihon alle. Tramal tippoja annoin jo heti silloin illalla kun kipukohtaus tuli.
Yritin kyseenalaistaa tuota oireiden palautumista heti lääkkeiden loppumisen jälkeen, mutta ilmeisesti yöpäivystys ei ollut herkkua tälle nuorelle eläinlääkärille, vastaus tuntui olevan aina "Niin no..." - alkuinen. Synulox antibiootin se sitten lykkäsi vielä lisäksi ja totesi että kattellaan. Kipulääkettä pitäisi siis vielä jatkaa, samoin vatsansuojalääkettä. Nyt saatiin onneksi pahoinvointilääke resepti mukaan, että ei sitten seuraavalla kerralla tartte yöpäivystykseen mennä...
Tramalia Rico sai muutaman päivän ajan, mutta en raaski pitää sitä pää sekaisin (siis enemmän kuin normaalista ;D) koko aikaa. Se on kuitenkin nyt ilman Tramalia vaihtelevasti pirteä. Pepcid jatkuu ja antibiootit ovat päällä.
En kuitenkaan halunnut tyytyä kattellaan vastaukseen, vaan haluan tietää mikä on vaurioiden määrä ja mikä on jäljelle jäävä tilanne. Varasimme siis Apexille ultraspecialistille ajan, haima sekä sydän katsotaan läpi ja mennään sitten sen mukaan. Nyt tuota aikaa odotellessa ja Ricon vointia seuraillessa mennään toistaiseksi.
Olen huolestunut, olen vittuuntunut ja haluan vastauksia. Apexilla ja Aistilla saa ihan hyvää hoitoa ja palvelua. Eläinlääkäreiden sosiaaliset taidot eivät aina ole ihan priimaa, mutta annettakoon se anteeksi, eläimiä he kuitenkin hoitavat. Toivoisin kuitenkin hieman pitkäjänteisempää hoitoa, en sitä että akuutti tilanne hoidetaan, annetaan lääkkeet kouraan, kirjoitetaan megalomaaninen lasku ja heivataan pihalle. Asiakkaan täytyy siis aina tietää mitä hoitoa eläimelleen vaatii... en toki voi yleistää, vaan tuntuu että meillä menee aina näin.
Nyt sitten seuraillaan ja odotellaan ultra-aikaa... yllättäen kaksi viikkoa sitäkin saa sitten odotella. Onneksi tuo ärrimurri on jo jopa leikkinyt ja huutanut takapihan aidalla, joten toivonmurusia on ehkä nähtävissä.
Yritin kyseenalaistaa tuota oireiden palautumista heti lääkkeiden loppumisen jälkeen, mutta ilmeisesti yöpäivystys ei ollut herkkua tälle nuorelle eläinlääkärille, vastaus tuntui olevan aina "Niin no..." - alkuinen. Synulox antibiootin se sitten lykkäsi vielä lisäksi ja totesi että kattellaan. Kipulääkettä pitäisi siis vielä jatkaa, samoin vatsansuojalääkettä. Nyt saatiin onneksi pahoinvointilääke resepti mukaan, että ei sitten seuraavalla kerralla tartte yöpäivystykseen mennä...
Tramalia Rico sai muutaman päivän ajan, mutta en raaski pitää sitä pää sekaisin (siis enemmän kuin normaalista ;D) koko aikaa. Se on kuitenkin nyt ilman Tramalia vaihtelevasti pirteä. Pepcid jatkuu ja antibiootit ovat päällä.
En kuitenkaan halunnut tyytyä kattellaan vastaukseen, vaan haluan tietää mikä on vaurioiden määrä ja mikä on jäljelle jäävä tilanne. Varasimme siis Apexille ultraspecialistille ajan, haima sekä sydän katsotaan läpi ja mennään sitten sen mukaan. Nyt tuota aikaa odotellessa ja Ricon vointia seuraillessa mennään toistaiseksi.
Olen huolestunut, olen vittuuntunut ja haluan vastauksia. Apexilla ja Aistilla saa ihan hyvää hoitoa ja palvelua. Eläinlääkäreiden sosiaaliset taidot eivät aina ole ihan priimaa, mutta annettakoon se anteeksi, eläimiä he kuitenkin hoitavat. Toivoisin kuitenkin hieman pitkäjänteisempää hoitoa, en sitä että akuutti tilanne hoidetaan, annetaan lääkkeet kouraan, kirjoitetaan megalomaaninen lasku ja heivataan pihalle. Asiakkaan täytyy siis aina tietää mitä hoitoa eläimelleen vaatii... en toki voi yleistää, vaan tuntuu että meillä menee aina näin.
Nyt sitten seuraillaan ja odotellaan ultra-aikaa... yllättäen kaksi viikkoa sitäkin saa sitten odotella. Onneksi tuo ärrimurri on jo jopa leikkinyt ja huutanut takapihan aidalla, joten toivonmurusia on ehkä nähtävissä.
torstai 24. lokakuuta 2013
Tiistain sählätreenaamista
Koirat ovat saaneet viettää taukopäiviä viikonloppuna, kun
mamma oli reissussa. Tiistain treeneissä tämä sitten ”purkautuikin” ihan
mukavasti. Ruuti oli täynnä virtaa ja tarmoa. PiskiTiskillä RyhmäRämässä oli
herran vauhti taas niin kovaa, että korvatkin unohtui välillä. Tehtiin
tuolijumppaa koirien kanssa. Ruutin kanssa menee aina vähän sähläämiseksi, kun
herra tarjoaa kaikenlaista mitä vain osaa koko ajan, että unohtuu aina välillä
mammaa kuunnella :D. Noh eihän sillä ikää vielä ole kuin 7 kuukautta, että ehkä
se kärsivällisyys ja itsehillintä sieltä tulee. Hienosti se kuitenkin hoksasi
tuolin kiertämiset kun mamma istui tuolilla ja jalkojen yli hyppimiset kun
ojensin jalkoja suoraksi. Yli hyppiminen taisi olla mukavin homma, koska sitä
Ruuti teki ilman käskyäkin :D. Peruskäskyjä, istu, maahan, seiso ja sivu
pitäisi vielä vahvistaa. Sivulle tulee hienosti käskystä, on suorassa ja
tiivis. Maahanmeno onkin sitten se toinen suosikki, mitä se tekee myös istu ja
seiso käskyllä. Tässä siis olisi vielä petraamisen varaa. Kotiläksyksi
ensiviikolle pitäisi sitten opettaa temppu ilman nameja ja käsiapua. Oliskohan
se meillä tuo istu….
Rally-Toko Ricon kanssa meni sitten taas ihan persilleen.
Äijä kävi niin kuumana ja oli ihan hileinä, että ei tekemisestä taas tullut
mitään. Yritin tehdä rataa taas niin että saisi vasta lopussa palkan ja/tai
satunnaisesti radan aikana, mutta ei taas mennyt ihan niin kuin Strömsössä.
Kauheaa pälyilyä, seuraaminen oli Ricolla s-mallista, kun piti taas tehdä ja
soosata kaikkea ihan omaa. No, yritin sitten vahvistaa tiheämmin radalla, mutta
ei. Herra tekee kyllä nätisti, tiiviisti ja särmästi kun namit on kädessä,
mutta tästä pitäisi päästä pois. Kotiläksyksi sitten Ricon kanssa essee
kouluttajalle vahvistetiheydestä ja naksuttimen käyttöä niin että namit tulee
aina taskusta. Vahvistetiheyttä pitää sitten ensikerralla nostaa huimasti,
palkka noin 5 sekunnin välein ja yrittää taas sitten rakentaa tästä eteenpäin.
Tikrulla on ollut nyt hieman hapuilua treeneissä.
MH-luonnekuvaus pelästytti sen niin että se reagoi pienimpäänkin ääneen,
liikkeeseen, räminään yms. Nyt sitten lisättiin B-vitamiinia Tikrulle,
toivottavasti auttaisi tuohon toipumiseen, ja täytyy nyt sitten rakentaa sille
taas tuota itseluottamusta ja vahvistaa positiivisesti heti kun käyttäytyy
reippaasti ja iloisesti. Kyllä Tikru sitten Rally-Tokossakin ”aukesi” ihan
kivasti ja suoritti radan aika hyvällä intensiteetillä. Ehkäpä se siitä
pikkuhiljaa.
Torstaina olisi Tikrulla TOKO ja viikonloppuna sitten mamma
pääsee työpäivän päätteeksi juoksemaan oikein urakalla, kolmen koira agiliito
treenit olisi lauantaina :D. Onneksi tuon Ricon kanssa agility on kevyempää,
mutta odotan kauhulla Ruutin ensimmäisiä agility treenejä. Haavin voisi varmaan
varuiksi ottaa mukaan, koska luulen että pienisuuri mies saattaa hieman
innostua!
Ihanaa, kohta tulee lunta. Kyllä Tikru taas nauttii! Saa nähdä mitä mieltä tuosta valkoisesta märästä Ruuti on...
maanantai 14. lokakuuta 2013
Shelttien siistimistä
 |
| Ruuti |
Tänään oli shelttien siistimispäivä. Tassukarvat leikattu, korvat siistitty, turkki pesty kuivashamppoolla, kammattu ja harjattu. Kahden sheltin, joista toisen turkki vielä keskenkasvuinen, operaation kulunut aika 2 h 30 min. Täytynee ylistää tuota kuivashampoota, John Paul Pet waterless shampoo. Ei ole ihan halvinta tavaraa, mutta niin näpsäkkä. Vaahdotetaan vain turkkiin ja sitten harjataan ja kammataan. Ja taas löytyy valkoset osat meidän trikki shelteistä :D
 |
| Ruuti |
Ruuti on sitten niin ihana. PieniSuuri mies nauttii kovasti kun jotain vain hänelle tehdään. Silmät menevät kiinni ja kakrua saa pyöritellä kuin jauhosäkkiä. Nautitaan niin kovasti siihen asti, kunnes tulee takku. On niin draamaa ja kiljutaan kuin pikkulikat :D
 |
| Tikru |
 |
| No onko nyt hyvä ? |
 |
| Rakkautta? |
lauantai 5. lokakuuta 2013
Tikrun MH-luonnekuvaus
Tänään Mäntsälässä Tikru kävi MH-luonnekuvauksessa. Kuvaus meni aikalailla niin kuin oli odotettukin. Tässä osiot:
1a Kontakti Tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b Kontakti Yhteistyö: Lähtee mukaan mutta ei ole kiinnostunut TOsta
1c Kontakti Käsittely: Hyväksyy ja ottaa kontaktia
2a Leikki 1 Leikkihalu: Ei leiki- osoittaa kiinnostusta
2b Leikki 1 Tarttuminen: Ei tartu esineeseen
2c Leikki 1 Purote ja taistelutahto: Ei tartu esineeseen
3a Takaa-ajo 1. kerta: Ei aloita
3b Tarttuminen 1.kerta: Ei kiinnostu saaliista
3a Takaa-ajo 2.kerta: Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3b Tarttuminen 2.kerta: Ei kiinnostu saalista
4a Aktiiviteettitaso: Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
5a Etäleikki Kiinnostus: Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b Etäleikki Uhka/Agressio: Ei osota uhkauseleitä
5c Etäleikki Uteliaisuus: Ei saavu avustajn luo
5d Etäleikki Leikkihalu: Ei osoita kiinnostusta
5e Etäleikki Yhteistyö: Ei osoita kiinnostusta
6a Yllätys Pelko: Pakenee enemmän kuin 5 metriä
6b Yllätys Puolustus/Agressio: Ei osoita uhkauseleitä
6c Yllätys Uteliaisuus: Menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ ei mene ajoissa
6d Yllätys Jäljelle jäävä pelko: Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
6e Yllätys Jäljelle jäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a Ääniherkkyys Pelko: Pakee enemmän kuin 5 metriä
7b Ääniherkkyys Uteliaisuus: Ei mene katsomaan
7c Ääniherkkyys Jäljelle jäävä pelko: Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
7d Ääniherkkyys Jäljelle jäävä kiinnostus: En osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a Aaveet Puolustus / Agressio: Ei osoita uhkauseleitä
8b Aaveet Tarkkaavaisuus: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c Aaveet Pelko: Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee
8d Aaveet Uteliaisuus: Menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa
8e Aaveet Kontaktinotto: aaveeseen Torjuu kontaktia / Ei mene ajoissa
9a Leikki 2 Leikkihalu: Ei leiki - ei osoita kiinnostusta
9b Leikki 2 Tarttuminen: Ei tartu esineeseen
10 Ampuminen: Ohjaaja luopuu ampumisesta
Sinänsä viehe ja leikit menivät juuri niin kuin oletettiin, kun neidillä ei ole lupa lähteä luota mihinkään omatoimisesti. Itse ohjaaja kun koiran kanssa ei saanut kommunikoida millään tasolla, vain seistä passiivisena. Hyvin koulutettu niiltä osin siis. Myös etäleikki meni samaan kategoriaan. Tikru siis ei siirtynyt minnekään luota paitsi toiselle vieheelle vähän epäröivästi perään kun ohjaaja otti apuaskeleen käskystä.
Säikkymiset olivat juuri niin vahvoja kuin odottaa saattoi. Haalarin noustessa vauhdilla ylös, neitonen ampui suoraan noin 50-80 metrin päähän ja sinne jäi. Meteli kohdassa sentään jäi alle 20 metrin päähän ja jälleen ei palannut takaisisin.
1a Kontakti Tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b Kontakti Yhteistyö: Lähtee mukaan mutta ei ole kiinnostunut TOsta
1c Kontakti Käsittely: Hyväksyy ja ottaa kontaktia
2a Leikki 1 Leikkihalu: Ei leiki- osoittaa kiinnostusta
2b Leikki 1 Tarttuminen: Ei tartu esineeseen
2c Leikki 1 Purote ja taistelutahto: Ei tartu esineeseen
3a Takaa-ajo 1. kerta: Ei aloita
3b Tarttuminen 1.kerta: Ei kiinnostu saaliista
3a Takaa-ajo 2.kerta: Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3b Tarttuminen 2.kerta: Ei kiinnostu saalista
4a Aktiiviteettitaso: Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
5a Etäleikki Kiinnostus: Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b Etäleikki Uhka/Agressio: Ei osota uhkauseleitä
5c Etäleikki Uteliaisuus: Ei saavu avustajn luo
5d Etäleikki Leikkihalu: Ei osoita kiinnostusta
5e Etäleikki Yhteistyö: Ei osoita kiinnostusta
6a Yllätys Pelko: Pakenee enemmän kuin 5 metriä
6b Yllätys Puolustus/Agressio: Ei osoita uhkauseleitä
6c Yllätys Uteliaisuus: Menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ ei mene ajoissa
6d Yllätys Jäljelle jäävä pelko: Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
6e Yllätys Jäljelle jäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a Ääniherkkyys Pelko: Pakee enemmän kuin 5 metriä
7b Ääniherkkyys Uteliaisuus: Ei mene katsomaan
7c Ääniherkkyys Jäljelle jäävä pelko: Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
7d Ääniherkkyys Jäljelle jäävä kiinnostus: En osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a Aaveet Puolustus / Agressio: Ei osoita uhkauseleitä
8b Aaveet Tarkkaavaisuus: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c Aaveet Pelko: Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee
8d Aaveet Uteliaisuus: Menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa
8e Aaveet Kontaktinotto: aaveeseen Torjuu kontaktia / Ei mene ajoissa
9a Leikki 2 Leikkihalu: Ei leiki - ei osoita kiinnostusta
9b Leikki 2 Tarttuminen: Ei tartu esineeseen
10 Ampuminen: Ohjaaja luopuu ampumisesta
Sinänsä viehe ja leikit menivät juuri niin kuin oletettiin, kun neidillä ei ole lupa lähteä luota mihinkään omatoimisesti. Itse ohjaaja kun koiran kanssa ei saanut kommunikoida millään tasolla, vain seistä passiivisena. Hyvin koulutettu niiltä osin siis. Myös etäleikki meni samaan kategoriaan. Tikru siis ei siirtynyt minnekään luota paitsi toiselle vieheelle vähän epäröivästi perään kun ohjaaja otti apuaskeleen käskystä.
Säikkymiset olivat juuri niin vahvoja kuin odottaa saattoi. Haalarin noustessa vauhdilla ylös, neitonen ampui suoraan noin 50-80 metrin päähän ja sinne jäi. Meteli kohdassa sentään jäi alle 20 metrin päähän ja jälleen ei palannut takaisisin.
torstai 3. lokakuuta 2013
Ruutin iloa
Tämä viikko on mennyt taas hulinalla. Maanantaina Anidentissä Ruutin hammaskontrollissa, kaikki kutakuinkin ok. Oikea alakulmahammas ohjautuu nyt hienosti yläikenen ohi aiheuttamatta painaumaa ikeneen. Vasen alakulmahammas suuntautuu ylähuulen ulkopuolelle, joten tuota kulmahammasta nyt joudutaan sitten "jumppaamaan". Oikea alaM3- hammas on edelleen puhkeamatta, joten tämä luultavasti joudutaan sitten joulukuussa poistamaan samalla, kun oikean alakulmahampaan kruunun pidennys poistetaan.
Mutta koska kaikki oli taas hienosti, voidaan hieman kovempaa pureskelua jo antaa. Tämä taas tarkoitti sitä, että Ruutilainen pääsi taas mamman kanssa treeniin.
Ja voi sitä riemua ! Pikkumies ei housuissa meinannut pysyä, kun pääsi RyhmäRämä tunnille PiskiTiskille. Kaikki ne ihanat kaverit siellä, mamman namit ja mitä parasta, lattialta löytyneet muruset! Tällä miehellä intoa ja energiaa riittää. Pieni tauko kun treenaamiseen tulee, niin heti alkaa "taitojen" näyttö. Kato mamma; mä osaan istua, anna karkki! Mä osaan maata, anna karkki! Mä osaan tulla sivulle, anna karkki! Ja kun mikään ei toiminut, kuuluu kimakka HAU, anna karkki!
Ruutin kanssa RyhmäRämässä treenattiin ihan perus ohituksia. Ei tuota miestä vois vähempää kiinnostaa muut ohi menevät ja vieressä olevat koirat, koska mammalla on karkkia! Lisäksi tehtiin pikkurilli-peukalo erittelyä. Eli käskystä piti koskea joko pikkurilliä tai paukaloa. Ruuti tärinöissään aina välillä "unohti" mitä piti tehdä. Pikkumiehen mielestä kuonon näiden sormien väliin laittaminen oli sama asia, josta olisi palkkaa pitänyt maksaa. Noh pienten hepuleittein ja harjoitteluiden avulla, saatiin tuokin jo jotenkuten menemään. Tätä kyllä pitää vielä treenata, koska ensiviikolla pitäisi näyttää kouluttajalle, että Ruuti osaa tämän.
Ja eilen sitten oli vielä yksityisopetus Ruutilla. Pitää vähän kuroa kiinni noita perusasioita, ja varmistaa niitä. Yksärit on kyllä hyviä! Tunti pelkästään oman koiran kanssa, asioiden tekemistä kouluttajan tarkan ja kriittisen silmän alla. Yksärissä käytiin läpi perusasennon, istumisen, maahanmenon ja seisomisen vahvistamista, sekä näissä asennoissa itsehillinnän lisäämistä. Ruuti on meinaan sitä mieltä, että jos mamma sanoo ISTU, peppu käy maassa, eli se oli siinä. Joten tähän nyt haettiin hieman kestoa ja sietokykyä siihen että karkkia pitää odottaa pyydetyssä asennossa. Kyllähän se siitä sitten pikkuhiljaa. Kärsivällisyys ja itsehillintä eivät kuulu vielä Ruutin hyveisiin, mutta hiljaa hyvää tulee.
Ihana oli kyllä taas nähdä tuo veikeä ilme Ruutin kasvoilla, kun tuli taas lisää tekemistä. Touhukas pikkukaveri saa taas kohdennettua energiansa huonekaluista aivojumppaan :D
Mutta koska kaikki oli taas hienosti, voidaan hieman kovempaa pureskelua jo antaa. Tämä taas tarkoitti sitä, että Ruutilainen pääsi taas mamman kanssa treeniin.
Ja voi sitä riemua ! Pikkumies ei housuissa meinannut pysyä, kun pääsi RyhmäRämä tunnille PiskiTiskille. Kaikki ne ihanat kaverit siellä, mamman namit ja mitä parasta, lattialta löytyneet muruset! Tällä miehellä intoa ja energiaa riittää. Pieni tauko kun treenaamiseen tulee, niin heti alkaa "taitojen" näyttö. Kato mamma; mä osaan istua, anna karkki! Mä osaan maata, anna karkki! Mä osaan tulla sivulle, anna karkki! Ja kun mikään ei toiminut, kuuluu kimakka HAU, anna karkki!
Ruutin kanssa RyhmäRämässä treenattiin ihan perus ohituksia. Ei tuota miestä vois vähempää kiinnostaa muut ohi menevät ja vieressä olevat koirat, koska mammalla on karkkia! Lisäksi tehtiin pikkurilli-peukalo erittelyä. Eli käskystä piti koskea joko pikkurilliä tai paukaloa. Ruuti tärinöissään aina välillä "unohti" mitä piti tehdä. Pikkumiehen mielestä kuonon näiden sormien väliin laittaminen oli sama asia, josta olisi palkkaa pitänyt maksaa. Noh pienten hepuleittein ja harjoitteluiden avulla, saatiin tuokin jo jotenkuten menemään. Tätä kyllä pitää vielä treenata, koska ensiviikolla pitäisi näyttää kouluttajalle, että Ruuti osaa tämän.
Ja eilen sitten oli vielä yksityisopetus Ruutilla. Pitää vähän kuroa kiinni noita perusasioita, ja varmistaa niitä. Yksärit on kyllä hyviä! Tunti pelkästään oman koiran kanssa, asioiden tekemistä kouluttajan tarkan ja kriittisen silmän alla. Yksärissä käytiin läpi perusasennon, istumisen, maahanmenon ja seisomisen vahvistamista, sekä näissä asennoissa itsehillinnän lisäämistä. Ruuti on meinaan sitä mieltä, että jos mamma sanoo ISTU, peppu käy maassa, eli se oli siinä. Joten tähän nyt haettiin hieman kestoa ja sietokykyä siihen että karkkia pitää odottaa pyydetyssä asennossa. Kyllähän se siitä sitten pikkuhiljaa. Kärsivällisyys ja itsehillintä eivät kuulu vielä Ruutin hyveisiin, mutta hiljaa hyvää tulee.
Ihana oli kyllä taas nähdä tuo veikeä ilme Ruutin kasvoilla, kun tuli taas lisää tekemistä. Touhukas pikkukaveri saa taas kohdennettua energiansa huonekaluista aivojumppaan :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)